Lapin Kansa kertoi pääkirjoituksessaan (1.7.), että tuulivoiman rakentaminen Itä-Suomeen on mahdollista, mutta vaatii rahaa ja poliittista tahtoa. Asiaa selvittänyt työryhmä esittää ratkaisuksi kompensaatiomallia, jossa puolustusvoimille kustannettaisiin riittävä määrä uutta valvontateknologiaa tuulivoimaloiden aiheuttamien katvealueiden kumoamiseksi.
Ongelmana on se, kuka maksaisi lähes miljardiin euroon nousevat kustannukset, jotka olisivat työryhmän raportin mukaan rakennettavaa tuulivoimalaa kohden 1–2 miljoonaa euroa. Luontevinta tietenkin olisi, että se taho, jonka vuoksi tilanteeseen on jouduttu, myös vastaisi syntyvistä kustannuksista.
Tuulivoima-ala on valmis vain noin kymmenesosaan eli 100 000–200 000 euroon voimalaa kohden. Valtaosa kustannuksista jäisi veronmaksajien tai suomalaisten sähkönkäyttäjien maksettavaksi. Lisää kustannuksia aiheutuisi myös sähköverkon vahvistamistarpeesta.
Kompensaatiomallin tarvetta on perusteltu Itä-Suomen kuntien heikolla taloustilanteella ja epätasaisella tuulivoimahyötyjen jakautumisella kuntien kesken. Tuulivoimaloiden sijaintikunnat toki hyötyisivätkin taloudellisesti. Jos Itä-Suomeen rakennettaisiin 400 tuulivoimalaa, kunnille kertyisi niistä kiinteistöverotuloja 10–15 miljoonaa euroa vuodessa. Tuulivoimaa ei kuitenkaan voida rakentaa kaikkiin kuntiin ja kaikkialle, ja voimaloiden määrä voisi jäädä pienemmäksi.
Tutkien ja muun valvontalaitteiston hankinnasta aiheutuisi suuria kustannuksia kunnille aiheutuvaan hyötyyn verrattuna. Samalla rahalla saataisiin enemmän aikaan, jos se käytettäisiin vaihtoehtoisten sähköntuotantotapojen edistämiseen ja kehittämiseen Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Kuntien välisiä tuloeroja korjattaisiin tehokkaimmin valtionosuuden tasausjärjestelmässä, jota uudistetaan parhaillaan. Tuulivoimaloiden kiinteistöverot tulisi ottaa tasauksessa huomioon samalla tavalla kuin muutkin kuntien saamat kiinteistöverotulot. Puolet jäisi edelleen kannusteeksi sijaintikuntaan, mutta muutos parantaisi valtionosuuksien kohdentumista todellisen tarpeen mukaan.
Tuulivoima ei riitä ratkaisuksi Itä- ja Pohjois-Suomen kuntien taloustilanteeseen. Tutkahankintojen sijaan rahalle kannattaisi etsiä tehokkaammin kuntien taloutta edistäviä käyttötarkoituksia.
Tuulivoimabuumi voi myös hiipua yhtä nopeasti kuin se alkoi. Silloin tutkahankintoihin käytetyt rahat menisivät ainakin osittain hukkaan.