Tut­kit­tu tieto on ko­ro­na-ai­ka­na kun­nias­sa – Ro­va­nie­mel­tä ko­toi­sin olevan pää­toi­mit­ta­ja Reijo Ruo­ka­sen mukaan il­moil­la on kai­ken­lais­ta har­haan­joh­ta­vaa huu­haa­ta

Reijo Ruokaselle journalistin ura on ollut luonteva valinta.

Kuva: Vesa Moilanen

Eletään 1980-luvun loppua. Kasinovuosia, jolloin ulkomaisen luoton hakeminen Suomessa on jo vapautunut ja huolettomasta velkarahasta tulee arkea. 27-vuotias Reijo Ruokanen on tienristeyksessä.

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijalla on taskussa käytännössä varma työpaikka pankissa.

– Minut oli valittu pankin koulutusohjelmaan. Siihen aikaan pankkilaitos rekrytoi muun muassa metsäpuolen opiskelijoita koulutettavaksi asiaankuuluviin työtehtäviin. Olisin varmaan tullut sijoitetuksi johonkin peräkylän konttoriin, Ruokanen muistelee.

Kaverin puhelinsoitto sekoittaa pakan. Hän vinkkaa Ruokaselle, että Iltalehdessä olisi auki määräaikainen politiikan toimittajan paikka.

– Se oli sillä erää kolmen kuukauden pesti. Pankissa taas oli tiedossa vakipaikka ja palkkaa tuplasti. Kun epäröin, kaveri rohkaisi, että pankissa pitää olla aamukahdeksasta lähtien kravatti kaulassa, lehdessä ei. Se oli minusta vastustamaton tarjous, joten homma oli sillä selvä.

Faktat edellä

Ruokanen on 33 vuoden aikana ehtinyt pohtia suhdettaan journalismiin – sattuneesta syystä viimeksi kuluneen koronavuoden kurimuksessa tavallistakin syvällisemmin.

Tekniikan Maailman vastaavana päätoimittajana hän pitää itseään etuoikeutettuna. Asiantuntijajulkaisun pyhä periaate on tarjota lukijoille tutkittua tietoa.

– Olen hyvin tiedesidonnainen ihminen. On pidettävä huolta, etteivät asiat sekoitu ja että yleisö saa oikeaa tietoa, koska ilmoilla on kaikenlaista harhaanjohtavaa huuhaata.

Korona-aikana journalismi on löytänyt syvemmän merkityksen.

– Päätimme jakaa koronasisältöjä ilmaiseksi verkossa, koska tämä ei ole se paikka, johon ansaintamielessä pystytetään palomuuri, Ruokanen kuvailee.

Hänen oma suhteensa tekniikkaan on sukua tavalliselle kaduntallaajalle.

– Olen hifi- ja moottoripyörälehteni lukenut, mutta en ole ekspertti, vaan lehdentekijä ja kokoaja, journalisti. Meillä on tiimissämme Euroopan huipputason asiantuntijoita, niin ettei tule minkäänlaista kiusausta tunkea heidän reviirilleen.

Valoisa maailmankatsomus

Kolumnikirjoituksissaan Ruokanen ei kursaile ottaa kantaa kärkkäästikin, jos maalipaikka tulee. Koronapandemian kaltaisessa poikkeustilassa syöttöjä on napsunut suoraan lapaankin.

– Viime keväänä Suomen päättäjät väittivät, etteivät ihmiset osaa käyttää kasvomaskia oikein. Se ei ollut varsinainen syy. Jos ihmiset osaavat käyttää Kelan verkkosivuja ja pujottaa kondomin oikein, kyllä ne maskinkäytönkin oppivat.

Ruokaselle journalistin ura on ollut lopulta luonteva valinta. Toimittajaksi kasvaa.

– Tavallaan kaikki, mitä tekee, palvelee toimittajuutta. Asioita rekisteröi toimittajana tietyllä tavalla.

Osaa hän vaihtaa vapaallekin. Siinä auttavat 1200-kuutioinen moottoripyörä ja 26 jalan vene.

– Kun aikoinaan hankin moottoripyörän, olin menossa ostamaan ajohanskoja. Niihin ei raha sitten riittänyt, hän veistelee.

Ruokanen muistelee eläneensä valoisan lapsuuden ja nuoruuden.

– Maailma meni 1960–70-luvuilla voimakkaasti eteenpäin. Nuorena jopa tuumin, että minusta voisi tulla rocktähti, ja aloin musiikkiopistossa opiskella klassista kitaransoittoa. Pikku hiljaa ymmärsin, ettei rokkipuoli aukea sitä kautta.