Työurani aikana olen kohdannut lapsia ja perheitä, joiden arkea määrittävät neuropsykiatriset haasteet, aistisäätelyn vaikeudet, ahdistus ja kuormitus. Siksi seuraan huolestuneena keskustelua, jossa niin sanottu turvaruoka leimataan vanhemmuuden epäonnistumiseksi tai maalaisjärjen vastaiseksi.

Turvaruoka ei ole ideologinen valinta eikä kasvatuskysymys. Se on tutkittuun tietoon perustuva tukikeino, jota käytetään silloin, kun lapsen syöminen on rajoittunutta psyykkisten, neurologisten tai kehityksellisten syiden vuoksi.