Kaikki muistot haalistuvat ajan kuluessa ja muuttuvat pieniksi paloiksi osaksi menneisyyttä. Mutta yhdet muistot säilyvät aina mukanamme. Ne ovat niitä kaikista noloimpia hetkiä elämässä, jolloin haluaisi vajota maan alle ja kuolla häpeään. Niitä emme tunnu unohtavan koskaan.
Törmäsin Vauva.fi -sivuston keskusteluun, jossa pohdittiin, miten kukin reagoi nolon tilanteen muistuessa mieleen. Kävi ilmi, että monille tulee tarve tehdä tietynlaisia melkeinpä pakonomaisia eleitä, joilla yrittää saada ajatukset pois häpeää tuottavasta asiasta.
Useat keskusteluun osallistuneet toivat esille oman turvafraasin, jota he alkavat hokea toistuvasti.