Taru Salo väittää kolumnissaan (LK 29.10.) varhaiskasvatuksen korkeakoulutettujen opettajien istuvan jatkuvasti palavereissa lastenhoitajien pyörittäessä lapsiryhmiä. Tämä ajattelutapa, jossa asetetaan vastakkain opettajat ja lastenhoitajat, on haitallinen varhaiskasvatuksen jo nyt kriittiselle työntekijäpulalle.
Korkeakoulutetut opettajat ovat panostus varhaiskasvatuksen tulevaisuuteen. Koulutus mahdollistaa sen, että varhaiskasvatus on laadukasta ja lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ymmärtävää. Ei ole yhdentekevää, millaisilla pedagogisilla toimilla lapsia tuetaan.
Opettajat ovat myös aktiivisesti läsnä lapsiryhmissä. Jos heitä ei siellä näy, he tekevät pedagogista suunnittelua ja käyvät lasten hyvinvointia tukevia palavereita. Nämä ovat tärkeitä asioita lasten kannalta. Työntekijäpulassa näistä joudutaan joustamaan ja jättämään laatua ylläpitävät työt väliin lapsiryhmän pyörittämisen takia, mikä näkyy myös ryhmien toiminnassa.
Sen sijaan, että asettaisimme työntekijäryhmiä vastakkain, tulisi meidän arvostaa kaikkia varhaiskasvatuksen ammattiryhmiä.