Suomen puolustus perustuu ajatukseen, että Natossa olemme turvassa ja Venäjä ei uskalla lähteä aseellisesti eikä muutenkaan kokeilemaan maatamme. Kansalaisille vakuutellaan päivästä toiseen, että turvallisuutemme on taattu ja mitään hätää ei ole.
Presidentti Alexander Stubb on jopa kehitellyt opin arvopohjaisesta realismista, jonka mukaan läntisiä arvoja voi levitellä keinoja kaihtamatta. Suomen Nato-jäsenyys on realismia brutaalia Venäjää vastaan.
Näin Stubbin oppia ei ole kerrottu, mutta siltä se näyttää sen toiminnan pohjalta, mitä Stubb maailmalla edustaa ja poliittinen eliittimme toistaa.
Suomella ei ole enää myöskään omaa Venäjä-politiikkaa. Kaikki mikä asiasta sanotaan, käy EU:n etujen kautta sekä EU:n laajentumispyrkimyksiin – esimerkkinä Ukraina ja Moldova.
Suomen ulkopolitiikan kulmakivi on tukea EU:n laajentumista kustannuksista piittaamatta. Suurvalta Venäjään ei pidetä minkäänlaisia suhteita ja rajatkin on vedetty kiinni pyrkimättä ratkaista ongelma suoraan Venäjän kanssa.
Venäjä ei pelkää Nato-Suomea silloin, kun se näkee maansa turvallisuuden olevan Suomen kautta uhattuna. Tämän tulkinnan tekevät venäläiset ihan itse, eikä siinä kysellä Suomen poliittisen eliitin näkemyksiä asiasta.
Onko turvallisuus lisääntynyt Natoon liittymisen myötä? Siitä on jokaisen kansalaisen tehtävä omat johtopäätöksensä.