Kansainvälisen osaajan perheen saamisesta Suomeen on tehty kohtuuttoman hankalaa. Prosessit ovat hitaita ja tulorajat korkeita – moni joutuu jättämään lapsensa ja puolisonsa kotimaahan. Tämä on eettisesti kyseenalaista ja taloudellisesti typerää, sillä juuri perhe auttaa ihmistä kotoutumaan ja jäämään Suomeen. Tarvitsemme paitsi työntekijöitä myös lapsia ja tulevaisuuden tekijöitä.
ETLA:n selvityksen mukaan perheensä kanssa Suomeen muuttaneet osaajat kiinnittyvät tänne pidemmäksi aikaa kuin muut ryhmät. Siksi olisi perusteltua luopua saatavuusharkinnasta ja tulorajoista täällä työskentelevien puolisoilta. Työluvalla maahan saapuvat puolisot olisivat työnteossa samassa asemassa kuin perheenyhdistämisen kautta tänne saapuneet.
Perheensä kanssa Suomeen muuttava työntekijä voi törmätä kuukausien byrokratiaviidakkoon, joka voi saada hänet lähtemään. Perheenyhdistämisen tulorajat ovat niin korkeat, että puolison ja kahden lapsen kanssa muuttavan tulisi tienata yli 3 900 euroa kuukaudessa saadakseen heidät mukaansa. Valtaosalla tulot eivät yllä tälle tasolle – ei edes suomalaisilla.
Vaihtoehdoksi jää puolisolle työluvan hakeminen, jolloin vastaan tulevat saatavuusharkinta ja tulorajat, jotka eivät koske perheenyhdistämisen kautta Suomeen saapuvia. Asia voitaisiin ratkoa helposti poistamalla saatavuusharkinta töitä tekevien puolisoilta ja huomioimalla työlupien tulorajoissa perheen kokonaisansiot yksittäisen henkilön työtulojen sijaan. Työlupien ja perheenyhdistämisen tulorajoissa tulisi lisäksi huomioida paikkakuntakohtaiset kalleusluokat asumisen ja elämisen kustannuksissa.
Maahanmuuttovirasto on kirinyt hienosti työlupien käsittelyajoissa. Seuraavaksi huomio kannattaa kiinnittää perheenjäsenten oleskelulupiin. Nopea ja sujuva käsittely olisi osaajille selkeä signaali siitä, että he ovat tervetulleita paitsi työntekijöinä myös ihmisinä ja perheinä.