Ensimmäinen minipossubuumi tuli Suomeen 1990-luvun alkupuolella. Toinen buumi alkoi vuoden 2014 tienoilla. Tällä hetkellä Suomessa on lemmikkeinä arviolta 1 600 minipossua, kertoo Suomen Minipossuyhdistyksen puheenjohtaja Marjo Saarimaa.
– Minipossuinnostuksen taustalla on todennäköisesti se, millä tavalla minipossuja esitellään sosiaalisessa mediassa. Ihmiset saavat vääristyneen kuvan siitä, millaisesta lemmikistä on kyse, minkä seurauksena possuja hankitaan aivan liian kevein perustein ja asiaan perehtymättä, Saarimaa toteaa.
Ensimmäisenä yllätyksenä tulee Saarimaan mukaan usein possun koko: minipossu voi kasvaa jopa satakiloiseksi.
Noin vuoden iässä minipossulle tulee uhmaikä, jolloin possu käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi. Osa possun kommunikoinnista tapahtuu puremalla, mikä voi aiheuttaa ongelmia etenkin lapsiperheissä.
Possu saattaa myös kiljua kovaan ääneen esimerkiksi nälkäänsä tai kun asiat eivät mene possun mielen mukaisesti. Emakolla on kolmen viikon välein kiima-aika, jolloin se voi muuttua aggressiiviseksi.
– Uhmaiässä tai kiima-aikaan possu voi myös pissailla sisälle. Pienestäkin possusta tulee valtavia määriä pissaa, Saarimaa huomauttaa.
Saarimaan mukaan minipossua ei voi verrata mihinkään muuhun lemmikkiin. Se on todella älykäs, sillä ei ole minkäänlaista miellyttämisenhalua ja se toimii täysin omien etujensa mukaisesti.
Omistajan rekisteröidyttävä sikatilalliseksi
Suomen eläinsuojelu ry:n eläinsuojeluneuvojan Minna Höltän mukaan osa minipossun omistajista ei tiedä, että tuotantosikoja koskevat lait ja asetukset pätevät myös minipossujen kanssa. Possunomistajan on rekisteröidyttävä sikatilalliseksi, ja laki velvoittaa järjestämään possulle myös lajitoverin seuraa.
Jokaisella minipossun omistajalla tulisi siis olla vähintään kaksi possua. Läheskään kaikissa tapauksissa näin ei kuitenkaan ole. Ruokaviraston sikarekisterissä ei myöskään ole kuin osa kaikista suomalaisista minipossun omistajista.
Saarimaa kertoo, että jos omistajalla on ollut yksi minipossu jo useamman vuoden, hänen on aika lailla mahdotonta tuoda reviirille toista possua ilman, että edessä on sekasorto. Varsinkin, jos lemmikki on ollut sisäpossuna.
Energinen possu tonkii myös sisällä
Jos minipossulla ei ole mahdollisuutta lajityypilliseen käytökseen, eteen tulee Höltän mukaan monenlaisia ongelmia. Possun turhautuminen voi purkautua esimerkiksi aggressiivisuutena.
Saarimaan mukaan sisäpossujen omistajilta virikkeiden tarjoaminen vaatii erityistä kekseliäisyyttä.
– Possu tonkii – oli se sitten missä tahansa. Haasteena on saada possun energia ja toiminta toivottuihin asioihin, eikä esimerkiksi laminaatin kaivamiseen, huonekalujen siirtelyyn tai jääkaapin kaatamiseen. Jotkut ovat uhranneet possulle yhden huoneen, jossa on heinää ja rättejä, joita possu saa repiä.
Saarimaa kertoo, että suurimmalla osalla omistajista on erillinen talli, jossa possut saavat vapaasti toteuttaa itseään. Moni pistää possut talliin esimerkiksi työpäivien ajaksi ja ottaa ne illaksi ja yöksi sisälle.