Vaikka Torniosta tuli 1809 venäläinen kaupunki, ei venäläisyys ollut seuraavan vuosisadan aikana kovinkaan näkyvää. Kaupunkiin sijoitetun sotaväen määrä vähennettiin muutamaan kymmeneen. Sitä lisättiin vain poikkeusaikoina, kuten Itämaisen eli Oolannin sodan aikana 1850-luvulla. Kasarmi sijaitsi Rantakadun ja Hallituskadun kulmauksessa. Sotaväki poistui Torniosta kokonaan 1880-luvulla.
Kaupungissa asui myös ortodoksipappi ja pari venäläistä kauppiasperhettä. Rinnakkaiselo sujui varsin rauhallisesti muutamia kaupunkilaisten ja sotilaiden markkinatappeluita lukuun ottamatta.
Selvimmin venäläisyys näkyi torniolaisille juhlittaessa keisariperheen nimi- ja syntymäpäiviä, valtaistuimelle nousupäiviä jne. Myös ortodoksista pääsiäisyön jumalanpalvelusta kokoonnuttiin ihmettelemään.
Venäläisyys alkoi korostua 1900-luvun alussa, jolloin Venäjällä vallinneen yleisvaltakunnallisen suuntauksen myötä emämaan ote Suomesta kiristyi. Rajavalvontaa tiukennettiin, santarmeja sijoitettiin Tornioon ja kaupungin sanomalehti Tornio lakkautettiin 1901 yhden, venäläisvastaisena pidetyn kirjoituksen johdosta. Kolmikieliset kadunnimikyltit, joissa venäjänkielinen teksti oli ylimpänä, määrättiin otettavaksi käyttöön 1903. Kaupunkiin sijoitettiin sotaväkeäkin vuosikymmenien tauon jälkeen, ja heitä varten valmistui ensimmäisen maailmansodan aattona tiilinen kasarmirakennus. Suomen itsenäistyttyä kasarmi annettiin Tornion keskikoulun käyttöön.
Kirjoittaja on Tornionlaakson museon amanuenssi