Tornion kirkko oli ul­ko­asul­taan pitkään hir­si­nen ja pu­na­mul­lat­tu.

Tornion kirkon sisätilat koristeltiin 1600- ja 1700-luvun vaihteessa. Sen saarnastuolin, kuoriaidan sekä ikkuna- ja ovikehykset veisti Keski-Ruotsista kotoisin ollut, mutta Torniossa asunut puuseppä Nils Fluur. Hänen työtään on pidetty yhtenä suomalaisen barokkiveistotaiteen merkittävimmistä kokonaisuuksista.
Tornion kirkon sisätilat koristeltiin 1600- ja 1700-luvun vaihteessa. Sen saarnastuolin, kuoriaidan sekä ikkuna- ja ovikehykset veisti Keski-Ruotsista kotoisin ollut, mutta Torniossa asunut puuseppä Nils Fluur. Hänen työtään on pidetty yhtenä suomalaisen barokkiveistotaiteen merkittävimmistä kokonaisuuksista.
Kuva: Tornionlaakson museo

Tornion asemakaavoitetun kaupunkialueen ulkopuolella sijainnut kirkko selvisi vahingoittumattomana 1670-luvun tulipaloista. Hyvä onni ei kuitenkaan jatkunut pitkään: illansuussa heinäkuun 21. päivänä 1682 kirkkoon iski salama, ja se paloi tunnissa maan tasalle.

Pelastetuksi saatiin vain kellot, alttaritaulu ja yksi hopeinen öylättirasia. Tuho oli torniolaisille valtava isku, sillä he olivat koristelleet 1645 valmistunutta kirkkoaan näyttävästi arvokkailla maalauksilla, kankailla ja muulla esineistöllä.

Uutta kirkkoa ryhdyttiin puuhaamaan välittömästi. Se rakennettiin entistä kirkkoa parisataa metriä pohjoisemmaksi ja valmistui 1686 tyrnäväläisen kirkonrakentajan Matti Joosepinpoika Härmän johdolla.

Kirkko on rakenteeltaan ns. pohjalaismallinen tukipilarikirkko, joita aikanaan rakennettiin kymmeniä, mutta nykypäiviin säilyneitä on vain 12. Tornion kirkko on niistä suurin ja ainoa jäljellä oleva kolmen pilariparin kirkko koko maailmassa.

Se nimettiin kuningas Kaarle XI:n äidin, leskikuningatar Hedvig Eleonooran mukaan. Kellotapuli valmistui kirkon viereen 1688. Ulkoasultaan kirkko oli pitkään hirsinen ja punamullattu. Nykyisen valkoisen värinsä se sai ulkovuorauksen yhteydessä 1877.