Tornion keskusta sijaitsi kaupungin perustamisesta saakka Raatihuoneentorilla, joka oli nykyisen Porthaninkadun kohdalla. Kaupunginlahden mataloitumisen myötä laivaliikenne kuitenkin siirtyi vähitellen kokonaan jokirantaan, ja kauppiaatkin ryhtyivät siirtämään asumuksiaan, liikerakennuksiaan ja varastoaittojaan Suensaaren eteläosiin.
Huomattavia kaupunkilaisia siirtyi etenkin Itäisen Pitkäkadun eli myöhemmän Hallituskadun varteen. Rakennuksista komein oli apteekkari Hougbergin talo, jonka kaupunki osti 1870-luvun alussa raatihuoneeksi Hougbergin perikunnalta. Raatihuoneen takaisella tontilla pormestari Cederman laajensi vanhaa rakennusta ja lisäsi siihen koristeellisia yksityiskohtia. Myöhemmän omistajasuvun mukaan talo on tunnettu Säipän talona. Hallituskadun pohjoisreunalla puolestaan olivat mm. uusi apteekkirakennus sekä Nordbergin kauppahuoneen rakennusryhmä, joka käsitti koko korttelin Hallituskadun ja Puutarhakadun kulmauksessa.
Tornion katuverkkoa oli 1700-luvun loppupuolella laajennettu jokirannassa myöhemmälle Puutarhakadulle saakka. Sen jälkeen kaupungissa oli 111 tonttia. Tämä riittikin yli sadaksi vuodeksi. 1800-luvun alkupuoliskon vaikeina aikoina jopa 20 tonttia saattoi olla asumattomina.
Tornion kasvaessa 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä kaupunkia oli pakko ryhtyä laajentamaan, vaikka lainvoimaista asemakaavaa ei saatukaan riittävän nopeasti valmiiksi. 1800-luvun lopussa myönnettiin ehdollisia rakennuslupia: rakennuttaja sitoutui siirtämään rakennuksensa, mikäli ne eivät olisi uuden asemakaavan mukaisia sen tullessa voimaan. Asemakaava vahvistettiin lopulta suunnitellussa muodossa 1906, ja se ulottui jokivarressa Vesaisenkatuun saakka, Suensaaren sisäosassa Vapaudenkatuun.
Kirjoittaja on Tornionlaakson museon amanuenssi