Torniolainen viljelijä Jarmo Koskinen potkaisee lumimyräkän jälkeen pellolta lunta syrjään.
– Tämä on hyvällä kasvulla, apilaakin näkyy pohjalla. Toivottavasti vain nyt ei sada päälle vettä niin, että maa jäätyy ja jääpolte pilaa kasvun ensi kesältä.
Jalkojen alla oleva turvepelto on Koskisen tilalle tärkeä. Turvemaan osuutta koko tilan peltoalasta on hankala yksiselitteisesti määrittää, mutta sitä on paljon. Turvepelto on eräänlainen tuotannon kivijalka.
– Turvepellosta ei koskaan saa huipputuotantoa samalla lailla, kuin kivennäismaasta. Mutta se on kuitenkin se maalaji, josta saa tuotantoa varmasti. Riippumatta siitä, onko kesä kuiva tai sateinen.
Koskisen pellon kaltaiset maat on keskiössä nyt työn alla olevan EU:n ennallistamisasetuksen kansallisessa toimeenpanossa. Turvemaita on muuallakin kuin pelloissa – mutta suurin osa niistä sijaitsee pohjoisessa ja on pohjoisten tilojen käytössä.
Maa- ja metsätalousministeriö päättikin lähteä muiden toimijoiden kanssa kiertämään turvemaiden seudulle kuulemaan paikallisten näkemyksiä ennallistamisasetuksen täytäntöönpanosta.
– Turvemailla on tuotettu paljon hyvää yhteiskunnalle, ja ne ovat edelleen tärkeitä, sanoi ministeriön erityisasiantuntija Tuuli Orasmaa tilaisuudessa.
Orasmaa korosti puheenvuorossaan sitä, että ennallistamisasetus tähtää luonnon tilan parantamiseen, mutta samalla halutaan huolehtia Suomen ruokaturvasta. Ennallistaminen perustuisi vapaaehtoisuuteen, eikä se aina tarkoittaisi maatalouskäytöstä luopumista.
Puolet turvemaista ennallistettava
Ennallistamisella tarkoitetaan ministeriön mukaan erilaisia ympäristön tilaa parantavia toimia. Turvemaita pitää ennallistaa puolet turvepeltojen kokonaispinta-alasta vuoteen 2050 mennessä.
Alustavan tulkinnan mukaan monet nykyiset maatalouden ympäristötoimet, kuten suojavyöhykkeet tai kesannot turvepelloilla, voitaisiin laskea ennallistamiseksi. Tämä tarkoittaisi, että uusia ennallistamistoimia ei välttämättä tarvita, koska ympäristötoimet kattavat jo suuren osan turvepeltoalasta. Euroopan komission kantaa tulkintaan ei vielä tiedetä.
Kaikkien pohjoisen peltojen pakettiin laittaminen ei siis ole tämän tulkinnan mukaan edessä. Silti asia huolestuttaa viljelijöitä. Vaikka nyt puhutaankin vapaaehtoisuudesta, mielessä on se, tuleeko mukaan myöhemmin pakkotoimia.
Tulevaisuus huolestuttaa Koskistakin.
–Viljelijät nytkin juoksevat koko ajan lujempaa, mutta rahaa jää käteen vähemmän. Toivottavasti asiaa ohjaamaan saadaan oikeita tutkimustuloksia.
Ymmärrettävää, mutta huolestuttavaa
Ennallistamisasetusta käsittelevän Tulevaisuuden turvemaat -tilaisuuden pienryhmäkeskusteluissa pohjoisen alueen huoli tuli selvästi esille. Risto Välimaa Torniosta kertoi ymmärrystä mutta myös kritiikkiä.
– Isossa kuvassa tämä on ymmärrettävästi hyvä asia. Mutta jos tämän asian vuoksi kaatuu tiloja, niin sillä tavalla käy juuri meillä pohjoisessa. Meillä saattaa olla tiloja, joiden pellosta jopa 80 prosenttia on turvemaata, Välimaa sanoi.
Kiertueen tavoite oli nimenomaan saada selville sidosryhmien mielipiteitä ennallistamistoimista. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan tämä onnistui.
Koskinenkin sanoo, että kiertueen vierailu Torniossa oli periaatteessa hyvä asia.
– Mutta kyllä siitä voisi isännillekin antaa palautetta. Meitä oli vain viisi paikalla. Nyt olisi ollut erinomainen tilaisuus vaikuttaa.
Maa- ja metsätalousministeriön viestintäasiantuntija Hannakaisa Markkanen sanoo, että yhdeksi Tulevaisuuden turvemaat -kiertueen keskusteluiden teemaksi on noussut puhe "höpöheinästä".
Höpöheinä tai hömppäheinä voi tarkoittaa monia asioita, mutta tukien yhteydessä sillä usein tarkoitetaan sitä, että peltoon kylvetään heinää, joka kyllä niitetään, mutta sillä ei tehdä mitään. Joskus heinä saatetaan vain kaataa maahan.
Pelkkä niittäminen saattaa aiheuttaa närää myös viljelijöiden keskuudessa. Joku voi saada mittaviakin tukia joka vuosi pelkästään sillä, että niittää peltonsa. Tila ei silti välttämättä ole millään tavalla mukana ruoantuotannossa.
Pelkällä niittämisellä voi olla kuitenkin hyötyjä, jotka eivät liity ruoantuotantoon. Yksi niistä on esimerkiksi maiseman ylläpito.
Torniolainen viljelijä Jarmo Koskinen pohtii, että yksi tapa myötävaikuttaa ennallistamiseen voisi olla se, että maatalouden tukien saamiseen ehtona olisi se, että tuen saaja oikeasti olisi aktiiviviljelijä.
– Maiseman auki pitämiseen voisi olla tukia, mutta niiden ei tarvitsisi olla maataloustukia. Jos heinän niittäminen turhilta turvepelloilta loppuu, eikö ala silloin myös ennallistuisi?
Toisaalta yksi mahdollisuus jatkossa voisi olla, että pelkästään niitettävää heinää kasvava pelto vuokrattaisiin lähellä toimivalle aktiiviviljelijälle, joka käyttäisi peltoa ruoantuotantoon.
– Olisi tärkeä, että ennallistamisvaatimus ei koskisi aktiivisessa ruoantuotannossa olevia peltoja, Koskinen sanoo.
