Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Uniikki ja mo­ni­muo­toi­nen Lampela

Kirjoittaja on Uusi Rovaniemi -lehden toimittaja.
Kirjoittaja on Uusi Rovaniemi -lehden toimittaja.
Kuva: Jussi Leinonen

”Tästä se lähtee, Lampelan kehittäminen”, aloittaa kaupunginjohtaja Esko Lotvonen uutta kaupunginosaa markkinoivan videon alussa. Video julkaistiin syksyllä 2017, alueen asemakaavan valmistuttua keväällä.

”Lampela on uniikki, monimuotoinen, moderni kaupunginosa Rovaniemellä”, esittely jatkuu, ja etenee "Lampela-avenuelle", eli Lampelankadulle.

Rovaniemi kasvaa ja kehittyy, eikä tätä tapahtuisi ilman yrityksiä ja rakennusyhtiöitä. Markkinointivideo onkin arvatenkin suunnattu niille. Toivottavasti ei kuitenkaan koko kaavaa.

Kaupunkia kun tulisi suunnitella myös meille kaupunkilaisille.

Joukko kulttuuritoimijoita toimitti torstaina kaupungille adressin, jossa se ehdottaa Lampelan reunalla sijaitsevaa vanhaa makasiinirakennusta kulttuuritoimijoiden käyttöön. Moni kulttuuritoimija on kamppaillut tilanpuutteen kanssa jo vuosikausia ja yhteydenottoja kaupungin suuntaan on tehty ennenkin.

Adressin viesti on ymmärtääkseni se, että edullista vuokraa vastaan tai maksutta Rovaniemi saisi elävää kulttuuritoimintaa, joka voisi tuoda sisältöä paitsi toimijoiden, myös muiden kaupunkilaisten elämään ja elinympäristöön.

Rovaniemeä voi kutsua Lapin pääkaupungiksi myös taide- ja kulttuuritarjonnan osalta, ja täällä toimii muun muassa koko maan mittakaavassa poikkeuksellinen taiteiden tiedekunta. On sääli, jos osa voimavarasta valuu hukkaan tilojen puutteessa. Elävä kulttuurikenttä on monelle jo arvo sinänsä, mutta kaupungin näkökulmasta sillä voisi olla myös välineellistä arvoa vetovoiman luojana.

Uniikki, monimuotoinen ja moderni kaupunginosa ei välttämättä synny siten, että olemassa oleva rakennuskanta jyrätään maan tasalle, ja tehdään tilalle kaupan yksiköitä ja kerrostaloja kaupallisten toimijoiden ehdoilla. Viihtyisä ja vetovoimainen kaupunki tarvitsee myös historiallisia ja kulttuurisia kerrostumia, jota eri-ikäiset ja -kuntoiset rakennukset luovat.

Rosoiset tilat, jotka eivät sovellu esimerkiksi kaupan tarpeisiin, voisivat kohtuullisella kunnostuksella olla omiaan esimerkiksi pienen budjetin kulttuuritoimijoille.

Kävin haastattelemassa adressin laatijoita paikan päällä Lampelankadulla, josta  lisää seuraavalla aukeamalla. Rakennuksen keskimmäinen makasiiniosa avautui ränsistyneen ulkomuodon, graffitien ja lasinsirpaleiden takaa yllättävän hyväkuntoisena. Kattoikkunoiden valo siivilöityi kauniisti avaran sisätilan puurakenteisiin.

Makasiinin kohtalo lienee sinetöity jo kaavapöydällä, mutta taitaapa olla niin, että hyvinkin vastaavanlaiset rakennukset toimivat elävän kaupunkikulttuurin ja kulttuuritarjonnan alustoina metropoleissa ympäri Euroopan – kaupunginosissa joihin halutaan muuttaa, matkustaa kauempaakin, jopa investoida.