kolumni: Mud­dus­jär­ven pa­lis­kun­nan met­säs­tys­kiel­to on tais­te­lu­huu­to

Influenssa: Ro­va­nie­mi aloit­taa inf­luens­sa­ro­ko­tuk­set mar­ras­kuus­sa – aikaa ei voi vielä varata

Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Tun­tu­ri­kes­kus vai kan­sal­lis­puis­to? Vaalien alla on herätty Ro­va­nie­men luon­to­mat­kai­lun mah­dol­li­suuk­siin

Kuinka Rovaniemi pääsisi osalliseksi myös Lapin tunturikeskusten imuun? Vaalien lähestyessä kuultiin yllättävä avaus, joka käänsi katseen kunnan koillisrajalle.

Veera Vasara on Uusi Rovaniemi -lehden toimittaja.
Veera Vasara on Uusi Rovaniemi -lehden toimittaja.
Kuva: Jussi Leinonen

Rovaniemen kokoomuksen valtuustoryhmä esitti viime viikolla erä- ja luontoliikuntakeskuksen perustamista Käyrästunturille. Vaalitempuksikin jo arveltu avaus on kieltämättä tuore kulma vastikään visioidun Ounasvaaran katetun rinteen jälkeen.

Käyrästunturille hahmotellaan valtuustoaloitteessa luontomatkailukohde, jossa monipuoliset ja laadukkaat ulkoilumahdollisuudet erämaassa kohtaavat korkean palvelutason. Perustamisvaiheen kustannusarvio olisi noin 200–500 miljoonaa euroa.

Käyrästunturi on Rovaniemen ainokainen tunturi. Korkeutta sillä on maltilliset 347 metriä. Lappilaisittain se on vaatimaton luku, jonka huomaa myös tunturin laella, josta avautuu näkymä Luoston (512 metriä) suuntaan.

Kaikki on kuitenkin suhteellista. Metreissä mitattuna Suomen maakunnista vastaaviin korkeuksiin yltävät Lapin lisäksi vain Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala. Sattumoisin ikonisesta kansallismaisemastaan tunnetulla Kolilla on korkeutta merenpinnasta saman verran kuin Käyrästunturilla.

Parin päiväretken perusteella Käyrästunturin viehätys ei itselleni ollut niinkään korkeudessa tai huipulta avautuvasta, poikkeuksellisen vaikuttavasta näkymästä, kuin sinne johtavaa hiekkatietä ympäröivässä, maallikon silmin varsin luonnontilaiselta vaikuttavassa metsässä. Huipulla ihmisestä muistuttaa tien lisäksi masto ja viehättävä päivätupa.

Kuinka yhdistää erämaa ja matkailupalvelut kannattavaksi liiketoiminnaksi luontoarvoja tuhoamatta? Kysymys on Rovaniemelläkin ajankohtainen.

Luonnossa liikkuminen, retkeily ja Lappi ovat kaikki jonkinmoisen buumin keskiössä. Meille itsestään selvät puitteet voivat olla sopivasti paketoituina olla yllättävänkin vetovoimisia.

Luonnossa liikkuminen, retkeily ja Lappi ovat kaikki jonkinmoisen buumin keskiössä. Meille itsestään selvät puitteet voivat olla sopivasti paketoituina olla yllättävänkin vetovoimisia.

Esimerkiksi Suomen kansallispuistoihin tehtiin viime vuonna noin neljä miljoonaa käyntiä, lähes viidenneksen enemmän kuin vuotta aiemmin.

Käynneistä 204 500 suuntautui Käyrästunturiltakin näkyvälle Pyhä-Luostolle. (Kolille reilut 30 000 enemmän.)

Tästä jää jälkensä paikallistalouteenkin, Metsähallituksen mukaan kävijöiden rahankäyttö tuo lähialueelle yli 10 euroa jokaista puiston retkeilypalveluihin ja luontokeskuksiin sijoitettua euroa kohti.

Vajaa kuukausi sitten tehtiin toinen, Rovaniemen lounaisrajalle sijoittuva luontomatkailuun liittyvä ehdotus. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ja paikalliset matkailuyritykset ovat esittäneet ympäristöministeriölle uuden kansallispuiston perustamista. Suurelta osin jo nyt suojeltu alue ulottuu Rovaniemen, Tervolan, Tornion ja Ylitornion kuntiin. Yrittäjien mukaan luontomatkailu synnyttäisi uusia työpaikkoja ja tukisi jo ennestään olevia luontomatkailuyrityksiä.

Aivan näin yksinkertainen asia ei toki ole.

Samoilla seuduilla operoi malminetsintäyhtiö Mawson. Kaivoksen toivossa kansallispuistosta ei ole kuntatasolla vielä oikein innostuttu. Vaalien alla ajankohtainen kysymys tämäkin.