Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Pik­ku­jou­lu­jen ris­ki­pis­te­bin­go – mitä vä­hem­män pis­tei­tä, sen parempi

Tiia Haapakangas on Uusi Rovaniemi -lehden toimittaja.
Tiia Haapakangas on Uusi Rovaniemi -lehden toimittaja.
Kuva: Anssi Jokiranta

Jos joku on kaivannut rauhaa jouluvalmisteluihin, niin tänä vuonna siihen on hyvä tilaisuus. Yleisohje on tavata niin vähän ihmisiä kuin mahdollista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtaja Mika Salminen aloitti joulukeskustelun linjaamalla, että nyt olisi hyvä pysyä samassa taloudessa asuvien kesken. Uutisotsikossa Salmisen kommentti oli ladattu ydinperhe-sanalla, mikä tuoksui heti hieman ummehtuneelta.

Oikeasti Salminen vain kannusti miettimään, olisiko mahdollista olla vain oman väen kesken tai ainakin tavata muita mahdollisimman vähän. Siinä on hyvä pohja, mistä jokainen voi lähteä soveltamaan.

Vaikka kuinka hillitsisimme ja hallitsisimme käytöstämme, joulun aikana ihmisten tapaamisia tulee enemmän kuin muutoin. Monella on joku – tai vähän useampikin, jonka haluaa tavata joulun kunniaksi, kenties vain kerran vuodessa.

Valtakunnallisessa koronatiedotustilaisuudessa todettiinkin, että jokainen valitkoon itse, keitä haluaa ehdottomasti tavata.

Minä ehdottaisin siihen päälle, että jos joku ei halua tavata ketään, olkoon sekin sallittua. Meidän keskustelukulttuuriimme kuuluu, että joissakin asioissa voi hyvinkin korostaa itsenäisyyttään ja yksin olon tarvetta, mutta ei jouluna. Jouluun kuuluu yhdessäolon ihanne, ja jos joku sanoo muuta, se hätkähdyttää.

Ongelma on tosin aika teoreettinen, sillä puhuja todennäköisesti tuntee kulttuurinsa puheenparren ja vaikenee. Eihän sitä halua toisille hämminkiä aiheuttaa.

Tänä jouluna joku voi haluta olla yksin myös siksi, ettei halua koronatartuntaa. Sitäkin pitää kunnioittaa.

Toisaalta on hyvä muistaa, että päätös ei ole välttämättä helppo. Silloin toiselta voi vaikka kysyä, voisimmeko tavata jotenkin turvallisesti tai voisimmeko pitää muuten yhteyttä.

"Sisätiloissa riskipisteet nousevat muun muassa hengästymisestä, laulamisesta, kovaäänisestä puhumisesta ja alkoholin vaikutuksesta unohtuvista turvaväleistä."

Korona-ajan perusohjeet lienevät meillä jo selkärangassa. Flunssan tai vatsataudin oireissa ei lähdetä mihinkään, käsiä pestään huolella ja yskäisyt suunnataan hihaan tai nenäliinaan.

Muita tavatessa säännöt eivät olekaan enää niin selviä, vaan pitää harjoittaa riskinarviointia. Tartuntatautilääkärien mukaan kahden metrin turvaväli on varsin hyvä koronasuoja, ja jos sitä ei pysty pitämään, suositellaan maskia.

Tapaamisia on suositeltu järjestettävän ulos. Yhdessäoloon taas voi valmistautua viettämällä karanteeninomaista elämää etukäteen. Tärkeintähän on tavata mahdollisimman vähän ihmisiä.

Sisätiloissa riskipisteet nousevat muun muassa hengästymisestä, laulamisesta, kovaäänisestä puhumisesta ja alkoholin vaikutuksesta unohtuvista turvaväleistä. Mitä vähemmän riskipisteitä, sen parempi!