Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Pieni lapsi itki ko­ro­na­tes­tis­sä, ja itse huo­ma­sin tui­jot­ta­va­ni omaan napaani

Leena Talvensaari on Uusi Rovaniemi -lehden päätoimittaja.
Leena Talvensaari on Uusi Rovaniemi -lehden päätoimittaja.
Kuva: Jussi Leinonen

Talven mittaan olen usein sunnuntaiaamuisin suunnannut kävelylle Sairaalanniemen kautta. Jos olenkin kulkenut omissa ajatuksissani tai jokimaisemaa ihaillen, Sairaalakadun kohdalla olen aina herännyt koronatodellisuuteen nähdessäni drive in -testiin jonottavat autot.

Autoja on ollut jonossa jopa kymmeniä. Erään kerran jono ulottui Yliopistonkadun risteykseen saakka.

Viime sunnuntaina en kävellyt testipaikan ohi, vaan liityin jalankulkijoille ja pyöräilijöille tarkoitettuun jonoon. Kurkku oli aamulla vähän kipeä, ja ajattelin, että on parasta käydä testissä saman tien.

Kun tulin paikalle, testiin jonotti vain muutama auto eikä jalankulkijoiden jonossakaan ollut minua ennen kuin yksi äiti pienen lapsensa kanssa. Äiti ja lapsi kutsuttiin pian teltalle testiin, ja itsekin ehdin ajatella, että homma hoituu nopeasti.

Lapsi oli ilmeisesti käynyt testissä ennenkin, sillä testipaikalla hän alkoi itkeä sydäntä särkevästi. Kauhistuneelta lapselta oli mahdoton ottaa testiä.

Aikaa kului, kun äiti ja hoitaja yrittivät rauhoittaa lasta. Itse odotin omaa vuoroani ja katselin autojonoa, joka liikkui ripeästi eteenpäin toisen testipisteen kautta. Huomasin ärtyväni. Miksi minä joudun odottamaan hyytävässä tuulessa näin pitkään, kun autoilijat sentään saavat jonottaa lämpimässä?

Kun puolen tunnin kuluttua pääsin testiin ja sitten kotiin, itsekkäät ajatukseni nolottivat minua. Minulla ei tietenkään ollut mitään hätää toisin kuin äidillä, joka joutui suostuttelemaan itkevää lastaan epämiellyttävään testiin. Hänellä oli varmasti kurjat oltavat.

"Itsekin huomaan jopa kadehtivani niitä, jotka ovat jo saaneet koronarokotuksen."

Kun korona iski vuosi sitten, yhteisöllisyyden merkitys tuntui sen myötä korostuvan. Ihmiset olivat valmiita auttamaan toisiaan, ja tuntui kuin kaikki olisivat samassa veneessä.

Nyt korona koettelee jo kärsivällisyyttä eikä välttämättä tuo esiin ihmisistä heidän parhaita puoliaan. Katse alkaa kääntyä omaan napaan.

Itsekin huomaan jopa kadehtivani niitä, jotka ovat jo saaneet koronarokotuksen. Mietin myös sitä, miksi rokotukset etenevät eri paikkakunnilla niin eri tahtiin. Suuressa Helsingin kaupungissa rokotetaan jo 55-vuotiaiden ikäryhmää – meillä Rovaniemellä rokotuksen ajanvaraus on juuri avattu 60 vuotta täyttäneille.

Silti pitäisi vielä jaksaa olla aikuinen. Pitäisi malttaa odottaa omaa vuoroa ja tuntea myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Pitäisi muistaa suhteellisuudentaju: se ei oikeasti ole ongelma, jos ei pääse vielä vähään aikaan vapaasti liikkumaan ihmisten pariin, kun taas se on, jos on menettänyt koronan takia työnsä ja toimeentulonsa.

Muuten: koronatestin tulos oli negatiivinen ja se tuli jo kahden tunnin kuluttua näytteenotosta. Kannattaa käydä testissä, jos vähänkin siltä tuntuu.