Koronaepidemia etenee päivä päivältä lähemmäs omaa elämää. Vielä vähän aikaa sitten kaukana Kiinassa suurkaupunkeja lamauttanut virus on sulkenut kouluja jo Lapissakin. Ulkomaanreissut ovat toistaiseksi jäissä. Etätyön mahdollisuuksia selvitetään. Mitä seuraavaksi?
Keskiviikkona koronavirus julistettiin pandemiaksi, maailmanlaajuiseksi levinneeksi epidemiaksi.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan pandemia voi syntyä, kun kolme ehtoa täyttyy: uusi tauti ilmaantuu, taudin vaikuttava tekijä vaikuttaa ihmisiin aiheuttaen vakavaa sairautta, ja taudin vaikuttava tekijä leviää helposti ja vahvistuu.
Pandemioita ovat olleet esimerkiksi keskiajalla musta surma, 1800- ja 1900-luvuilla seitsemän pandemiaa aiheuttanut kolera ja vuosien 1918–1919 espanjantauti.
Edellisen kerran WHO julisti pandemiaksi Meksikossa keväällä 2009 havaitun lintuinfluenssan muunnoksen, sikainfluenssan. Sitä vastaan rokotetaan yhä kausi-influenssarokotteissa, mutta epidemiavaihe on takana päin.
Olemme saanet seurata koronan etenemistä jo kuukausia, kiitos runsaan mediaseurannan. Kun Lapin ensimmäisen tartunnan dramatiikka hiipui, asia alkoi tuntua taas etäiseltä. Enää ei ole näin.
Huoli herää lähipiirin vanhuksista ja muista riskiryhmiin kuuluvista. Tauti voi tarttua kehen vain ja vähintäänkin karanteeni iskeä omallekin kohdalle.
Epätietoisuus nostaa mieleen monia kysymyksiä: Uskaltaako harrastukseen enää lähteä? Entäpä jos minuun tai perheenjäseneen iskee taudin vakavampi muoto? Mitä jos päiväkoti suljetaan? Tuleeko kotiin hamstrata ruokaa ja tulehduskipulääkkeitä koko perheelle? Voiko terveydenhoito kuormittua meilläkin kuten Italiassa tai Etelä-Koreassa? Onnistuuko hiihtoreissu Lappiin pääsiäislomalla? Miten maailmantalouden heilahtelut vaikuttavat omaan elämääni?
Media pyrkii tuomaan valaistusta tilanteeseen kai parhaansa mukaan. Mutta kaikkiin kysymyksiin ei vastauksia ole tarjolla. Asiantuntijoidenkin lausunnot esimerkiksi taudinaiheuttajien elinkaaresta tai lasten alttiudesta sairastua ovat olleet sisällöltään vaihtelevia.
Maailmanpolitiikan johtohahmojen ulostulot eivät nekään ole aina lisänneet luottamusta siihen, että tilannetta hoidetaan parhain päin. Välillä jopa päin vastoin.
Pandemia herättää harhasta, että elämä olisi hallinnassamme. Mitä sitten voimme tehdä? Ainakin jarruttaa koronaviruksen leviämistä parhaamme mukaan. Pestään siis käsiä, yskitään kyynärtaipeeseen, vältellään ihmismassoja, jäädään kotiin sairastamaan, seurataan THL:n uusimpia ohjeita, pysytään rauhallisina – ja toivotaan parasta.