Puhe työttömyydestä on noussut viime aikoina tapetille. Ensin massiivinen lomautusten ja irtisanomisten aalto pyyhkäisi koko Suomen yli, ja nyt mietitään kuumeisesti, miten työllisyys saataisiin taas elpymään.
Työmarkkinat ovat Suomessa epätasapainossa. Toisia ei oteta töihin ollenkaan, toisia riepotellaan pätkästä toiseen ilman lomia.
Moni kesätyöntekijä on ollut onnessaan, kun joku on jäänyt lomalle ja itse on saanut töitä. Kesätyöt onkin hieno symbioosi: vakituinen työntekijä pääsee ansaitsemalleen lomalle, ja toinen saa itselleen tilaisuuden tienata.
Monelle tuuraajalle kesätyöt ovat kuitenkin vain jatke pätkistä koostuneen vuoden päälle. Kun vakituiset työntekijät palaavat lomilta takaisin töihin, tuuraajilla alkaa tutina. Mitä seuraavaksi?
Ne, jotka eivät lähde opiskelemaan, saavat alkaa jo suunnitella seuraavaa työpaikkaa. Joskus seuraavaa pätkää ei olekaan tarjolla, vaan edessä on työttömyys.
Työelämä on tänä päivänä käsittämättömän sirpaleista. Sirpaleinen ura on myös aiempaa useamman kohtalo. Ei ole enää ollenkaan tavatonta, että ihmiset ovat pitkiäkin aikoja työttömänä erinäisten projektien välissä.
Silti työttömiin suhtaudutaan kuin heidän elämänsä olisi jollain tapaa vajavaista. Kyllä hyville tyypeille töitä löytyy, sanotaan. Yhteiskunnan paarialuokka, sanon minä.
Pätkätyöläiselle työt tarkoittavat loputonta taiteilua rahan, jaksamisen ja motivaation välillä. Työintoa nakertaa se, etteivät pitkätkään pätkät ja hyvin tehdyt työt johda vakituiseen työpaikkaan.
Loputon pätkähyrrä on vedenpitävä tapa ajaa työkykyiset ihmiset kokonaan ulos työelämästä. Kuka jaksaa painaa jatkuvasti työstä toiseen ja lunastaa paikkansa aina uudestaan? Ei ilmeisesti kovinkaan moni, kun entistä nuoremmat työntekijät jäävät työelämän ulkopuolelle väsymisen takia.
Suomen työmarkkinat kaipaavat elpymistoimia nyt enemmän kuin koskaan, ja siitähän valtiovarainministeriö antoikin oman ehdotuksensa. Esityslistalla pannaan halvalla niitä, jotka ovat jo valmiiksi alisteisessa asemassa työmarkkinoilla.
Esitetään muun muassa, että ne, joiden työsuhteet ovat lyhyempiä, ansaitsisivat jatkossa myös pienempää työttömyyskorvausta. Myös opintoetuuksia sopisi leikata, mutta työnteko kannattaa opintojen pitkittymisenkin kustannuksella, kun tulorajoja korotetaan. Aikuisopiskelijat siirtyisivät lainapainotteiseen etuuteen, tai se lakkautettaisiin kokonaan, koska ”vanhana” opiskelu ei enää kannata. Eläkeputkeakin esitettiin poistettavaksi, vaikka ikääntyviä syrjitään työmarkkinoilla edelleen systemaattisesti.
Yhtä hyvin työttömille olisi voitu sanoa, että lopettakaa te niiden porsaanreikien etsiminen ja menkää töihin.
Ymmärrettävästi toimia esitettiin, jotta työttömät saataisiin töihin. Sitä useimmat työttömätkin haluavat. Pohdin vain, ratkotaanko tässä asian perimmäisiä syitä vai odotetaanko työttömien vain ”vähän reipastuvan”?
Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.