Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

Kolumni: Totuus odottaa yhä ker­to­jaan­sa

Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Jän­ni­tin ro­ko­tus­ta, joka olikin ohi se­kun­nis­sa

-
Kuva: Jussi Pohjavirta

”Se on vain hyttysen pisto!” Jos saisin euron jokaisesta kerrasta kun joku kuvailee rokottamisen aiheuttamaa tuntemusta minulle, paatuneimmalle piikkikammoiselle, olisin melko rikas.

Eikä auta vaikka vastaan, että itse asiassa koen hyttysen pistonkin melko kivuliaana.

Olen parhaani mukaan vältellyt ihoni sisään tökittäviä piikkejä oikeastaan aina, vaikka sisäistän varsin hyvin sen, että toimenpiteet joissa piikit ovat pakollinen paha, edistävät jollain tapaa terveyttäni.

Ihminen ei kuitenkaan ole täydellisen järjellinen olento. Toisaalta pelko on lajimme selviytymisen kannalta elintärkeää, mutta toisinaan erilaiset pelot keskittyvät sellaisiin asioihin, jotka eivät ole kuolemanvakavia.

Joka tapauksessa koronarokotteen ottaminen oli minulle alusta alkaen itsestäänselvyys. Yli puolitoista vuotta koronapandemian suossa alkaisi riittää jo minullekin, ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että rokote on ainoa keino päästä käsiksi edes jokseenkin normaaliin elämään.

Kun varasin aikaa rokotusta varten, ajanvarauspuhelin oli niin tukossa, että soitin useampaan kertaan saadakseni ajan. Se meni lopulta kuukauden päähän, ja jotenkin onnistuin uskottelemaan itselleni, että siihen on vielä pitkä aika.

Kävin mielessäni debattia itseni kanssa jo ajan perumisestakin.

Kunnes aikaa oli enää viikko. Päässäni alkoi käydä hillitön raksutus, että mitä ehtisin vielä tehdä ennen rokotusta, kuinka valmistautuisin tuohon tuomion päivään ja miten ihmeessä selviäisin siitä.

Pian laskin jo tunteja rokotusaikaani, ja itse rokotuspäivänä olin todella levoton. Jännitin niin paljon, ettei ruoka meinannut mennä kurkusta alas. Kävin mielessäni debattia itseni kanssa jo ajan perumisestakin. Onneksi henkiseksi tuekseni tuleva läheiseni sai minut puhuttua ympäri ja pääsimme Kaupungintalolle, jossa rokotukset annetaan.

”Noin, nyt se on ohi!”, rokottaja hihkaisi, ja minä en voinut käsittää. Piikki viipyi olkalihaksessani ehkä sekunnin, eikä se sattunutkaan. Olo oli helpottunut, sillä nyt kehoni pystyi vihdoin aloittamaan vasta-aineiden valmistuksen koronavirusta vastaan.

Sain rokotuslappuuni hymynaaman kiitettävän suoriutumisen merkiksi, ja pääsin istumaan aulaan mahdollisten komplikaatioiden varalta. Enpä olisi ikinä uskonut, että voisin jonain päivänä itse suositella muille piikitettäväksi menemistä, niin vastenmielisiä edelliskerrat neulojen kanssa ovat olleet.

Koronavirus leviää nyt ennen kaikkea nuorten ikäluokkien keskuudessa. Rokote suojaa sinua koronaviruksen vakavalta tautimuodolta, ja se suojaa myös läheisiäsi ja muita kanssaihmisiä.Jos et ole vielä hakenut rokotetta ja kalenteristasi löytyy 20 minuuttia ylimääräistä aikaa, tiedät mitä pitää tehdä.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.