Maastopalo: Pel­los­sa palaa neljän heh­taa­rin ko­koi­nen maas­to­pa­lo – Syt­ty­mis­syy­tä ei tiedetä

Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Helle – autuus vai kau­hu­näy­tel­mä?

Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.
Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.
Kuva: Jussi Pohjavirta

Hiki. Tuo ihmisen tuntemuksista yksi tuskallisimmista riivaa minua näinä kesäkuun hellepäivinä. Yleensä kesän alkaessa tuudittaudun siihen, että kesäkuu menee samalla painolla kuin toukokuukin, tuulisessa ja koleassa tihkusadesäässä, mutta tänä vuonna tuntuu toisenlaiselta.

Päivä toisensa jälkeen mittari kohoaa yli 20 asteen ja vanha kerrostaloasuntoni muuttuu mukavasta kotikolosta saunaa muistuttavaksi pätsiksi. Luulenpa, etten ole ainoa, jolla yöunet jäävät lyhyiksi kaikista kuumimpina öinä.

Pian minulla ei riitä enää hermot keksiä uusia viilennystekniikoita itseni tai asuntoni hyväksi, vaan pakenen vanhempieni luo ilmalämpöpumpun jääkaappimaiseen glooriaan.

Tuntuu hullulta valittaa vuodenajasta toiseen, että koskaan ei ole hyvä. Tammikuussa on törkeän kylmä ja heinäkuussa on törkeän kuuma. Kesäkuumalla helpottaa ajatus talvesta ja talvipakkasella lämmittää ajatus kesästä.

Jokaisella on toki suosikkivuodenaikansa, mutta väitän, että olosuhteiden vaihtelu äärilaidasta toiseen on yksi pohjoisessa elämisen vitsauksista. Toisaalta joillekin tällaiset extreme-kokemukset kai tuottavat nautintoa, sillä Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2020 noin 200 ihmistä muutti muualta Lappiin.

Toivottavasti yhtäkään karvakuonoa ei jätetä tänä kesänä helteellä autoon paistumaan.

Onhan niitäkin, jotka innostuvat hellekeleistä. Kerrankin aurinko porottaa taivaalta kuin viimeistä päivää, aurinkorasva tuoksuu ja iho käristyy. Grillailijat heräävät horroksestaan ja asettelevat sesongin alkamisen kunniaksi kaksi päivää marinoituneet kassler-pihvit ritilälle ruskistumaan. Vesipedot ja rantaleijonat voivat melkeinpä muuttaa uimarannalle, sillä vesi on kerrankin lämmintä ja kylmälaukussahan eväätkin säilyvät.

On ainakin yksi ryhmä, joka todennäköisesti suosii mahdollisimman neutraaleja olosuhteita yhtä fanaattisesti kuin minäkin: koirat. En voi kuvitellakaan, kuinka kuuma noilla kaikenkarvaisilla läähättäjillä on paksun turkin alla näillä keleillä. Toivottavasti yhtäkään karvakuonoa ei jätetä tänä kesänä helteellä autoon paistumaan. Onneksi Rovaniemellä monet yritykset ottavat koira-asiakkaita tiloihinsa, jottei niiden tarvitse kärvistellä ulkona. Tästä aiheesta lisää seuraavalla aukeamalla.

Helle puristaa niin minusta kuin koiristakin kaikki mehut irti ja olo on todella vetämätön. Pelkään pahoin, että jo käsillä oleva ilmastokriisimme ei tule helpottamaan tilannetta ilmastollisten oikkujen suhteen.

Vanhan sanonnan lailla olen kesänkin lämpötilojen tiimoilta sillä kannalla, että kohtuus kaikessa. Lapin kesä on parhaimmillaan vihreänä, vehreänä ja niinä päivinä, kun aamulla voi vetää pitkät housut jalkaan.