Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Har­mit­taa, että tal­vi­uin­ti­paik­kaa ei saatu Ro­va­nie­men kes­kus­taan, mutta eteen­päin on mentävä

Tiia Haapakangas on Uusi Rovaniemi -lehden toimittaja.
Tiia Haapakangas on Uusi Rovaniemi -lehden toimittaja.
Kuva: Anssi Jokiranta

Kaupunkilaisille jää ehkä ikuiseksi mysteeriksi, miksi Rovaniemelle ei saatu talviuintipaikkaa kaupungin keskustaan.

Asiasta käytiin joitakin vuosia sitten poliittinen vääntö, joka sai aivan valtaisat mittasuhteet. Lopputulema oli suunnilleen sellainen, että uimarannalle voi tulla melkein mitä tahansa muuta, mutta ei talviuintipaikkaa.

Minua kysytään aina silloin tällöin seuraksi avantoon, mutta harvemmin huvittaa mennä. Nenäni nyrpistyy ja hartioita puistattaa jo pelkkä kutsu.

Viime talvena kävin avannon reunalla kerran. Silloin seurueessa oli muutama ulkomaalainen vieras, jotka halusivat kokea tämän hyisen talvielämyksen.

Oli kaunis pakkasiltapäivä vaimeassa auringonvalossa. Illalla huomasimme olevamme Instagramissa. Joku oli kuvannut hetkemme Jätkänkynttilän sillalta.

Kuvassa kohtasivat avannosta nouseva höyry ja talviauringon lämmöttömät säteet. Avannon reunalla oli väripilkku: minä kirkkaanpunaisessa toppatakissani.

Ei varmaankaan tarvitse enempää kuvailla, minkä valtavan näkyvyyden Rovaniemi menettää, kun talviuintipaikka siirtyy muualle.

"Paikallisten talviuintiharrastajien ja Ounasvaaran Ladun puolesta olen todella iloinen, että näkyvissä on viimein pysyvä talviuintipaikka."

Kuntapäättäjien soisi aina muistavan, että vaikka intohimot olisivat minkämoiset, päätöksiä tehdään tulevaisuuteen.

Kun Rovaniemellä päätettiin Koskipuiston kaavasta, ei ollut aavistustakaan siitä, että jonkun vuoden päästä yksi Helsingin ykköskohteista on ulkoilmauimala kaupungin ytimessä.

Rovaniemelläkin keskustan uintiavanto on aivan omaa luokkaansa kaupunkikuvassa.

Kävelen pitkin Jätkänkynttilän siltaa tämän tästä, ja on ilahduttavaa nähdä, kun joku tekee jotakin. Tuollaista toiminnallista maisemaa meillä on Rovaniemellä todella vähän; lähinnä leikkikentillä, uimarannalla, laskettelurinteellä ja kevään jääladuilla. Monet muut harrastukset ovat siivosti syrjemmällä.

Tärkeäksihän asia kyllä tiedetään – miksi muuten rakennushankkeiden havainnekuvissa on kroketin pelaajia, koiran ulkoiluttajia ja ikäihmisiä päiväkävelyllä? Kunpa tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa tuokin asia huomioitaisiin.

Harmitukseni taisi tulla jo näillä sanoilla selväksi. Paikallisten talviuintiharrastajien ja Ounasvaaran Ladun puolesta olen todella iloinen, että näkyvissä on viimein pysyvä talviuintipaikka.

Sijainti Venetien päässä, Suutarinkorvan sillan kupeessa, ei ole kehnoimmasta päästä, ja toivottavasti paikasta saadaan kahta upeampi, myös katsojille.