Maastopalot: Kulotus oli mennä metsään tällä kertaa Po­siol­la, pe­las­tus­lai­tos va­roit­taa kui­vuu­des­ta

Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Äijä voi tuntua vähän tah­dit­to­mal­ta – Astelee jouluna sisään ja kyselee hen­ki­lö­koh­tai­sia

Tiia Haapakangas on Uuden Rovaniemen toimittaja.
Tiia Haapakangas on Uuden Rovaniemen toimittaja.
Kuva: Anssi Jokiranta
”Toivottavasti joulupukki ei tule tänä jouluna sisälle. Se olis niin cringeä.”

Lapseni tämänvuotinen toive osuu hyvin yksiin iän kanssa. Ehkäpä hän kokee, että osaa viettää joulua, vaikka pukilla olisi muita kiireitä.

Minä olen joulupukin hyvä ystävä, enkä koskaan ole kysellyt hänen peräänsä. Lasteni mielestä olen varmasti ärsyttävän järkähtämätön siinä, että en koskaan tiedä joulupukin menemisistä enkä tulemisista mitään.

Onhan se toisaalta vähän epänormaalia, sillä kyllähän muutkin kylästelyt nykyään sovitaan etukäteen.

Minulle kuitenkin sopii tällainen vanhan ajan meininki. Ilmeeni ei värähdäkään, kun sanon: Joulupukki tulee, milloin tulee – jos tulee.

Sen myönnän, että cringe-tunnelmaan olen samaistunut jo itsekin. Sehän on ihan normaalia, että joidenkin kanssa kohtaamiset muuttuvat vaivaannuttaviksi, kun nähdään harvoin. Sitä jotenkin loittonee hyvistäkin tutuista.

Olemme varmaan joulupukin luo Pajakylään aivan yhtä tervetulleita kuin ennenkin, mutta ei ole enää oikein tullut käytyä. Kun on noita isojen lasten harrastuksia ja kaikkea muuta.

Kauppakeskuksissakaan emme ole enää tavanneet. Varmaan olemme liikkeellä niin eri aikaan.

Jos joulupukin vierailu on yhden lapsen mielestä cringeä eli noloa, toisen mielestä se voi olla ahdistavaa. Erään lastenpsykiatrin mukaan varsinkin älykäs lapsi voi kokea niin.

Tässä suhteessa joulupukin heikoin lenkki on salaperäisyys. Ukko esittelee itsensä aika pintapuolisesti: kesällä kävin ongella ja aamulla muori teki hyvää riisipuuroa. Arvailtavaa jää paljon.

Yleensä mielikuvituksen kutkuttelu tekee hyvää, mutta kyllähän me tiedämme, että joskus sadut tai leikitkin voivat muuttua liian jännittäviksi.

Kunnioitettuun hahmoon liittyy helposti myös ympäristön kohtuuttomiksi paisuvia odotuksia – täyttääkö pukki kaikki toiveet tai edes osan niistä?

Joulun viettäjää saattaa koetella myös, jos ei ole täysin vakuuttunut siitä, että joulupukki on meidän kaikkien hyvä tuttu. Silloin äijä saattaa tuntua vähän tahdittomalta: kyselee kaikenlaiset tekemiset ja tietää joskus anteeksi pyytämisetkin varsin tarkoin.

Vähemmästäkin kasvavan lapsen aivot joutuvat koetukselle.

PS.

Jos mieli lähtee laukalle, se kuuluu palauttaa lempeän määrätietoisesti havainnoimaan sitä, mitä ympärillämme oikeasti on. Ohjehan pätee paitsi lapsiin, myös aikuisiin – ja ihan vuoden jokaisena päivänä.