Olen aina iloinen veronmaksaja, kun hiihtelen Rovaniemen hyvin hoidetuilla laduilla. Maksan mielelläni veroa siitä, että pääsen miltei kotiovelta nauttimaan liikunnasta ja raikkaasta ulkoilmasta.
Viime aikoina iloani ovat himmentäneet mietteet kaupunkilaisten eriarvoisuudesta. Minulle Rovaniemen ydinkeskustan asukkaalle tarjotaan ladut verovaroin, kun taas muutaman kilometrin päässä asuvat kaupunkilaiset eivät saa verorahojensa vastikkeeksi edes tien aurausta.
Tieasioita ovat Rovaniemellä pohtineet myös päättäjät. Syynä on vuoden 2019 alussa muuttunut yksityistielaki, joka määrää, että kunta voi avustaa vain sellaisia yksityisteitä, joita varten on perustettu tiekunta.
Rovaniemellä muutos on merkittävä, sillä kaupunki ei ole aiemmin vaatinut tiekuntien perustamista. Sen vuoksi tiekuntia on ollut Rovaniemellä hyvin vähän.
Rovaniemen käytännöt yksityisteiden suhteen ovat muutenkin olleet sekavia. Joitakin yksityisteitä kaupunki on tukenut avustuksin, kun taas joitakin muita teitä kaupunki on itse hoitanut ympärivuotisesti. Käytännöt ovat peräisin ajalta, jolloin Rovaniemi oli jakautunut kaupunkiin ja maalaiskuntaan.
Lakimuutos pakottaa nyt Rovaniemen yhtenäistämään käytäntönsä ja ratkaisemaan, miten ja millä perusteilla tiekuntia jatkossa tuetaan. Asia on kuntapoliitikoille niin vaikea, että päätöksentekemistä on lykätty ja siirtymäaikaa jatkettu jo muutamaan otteeseen.
Vaikeuskerrointa lisää se, ettei yksityisteiden avustamiseen haluta käyttää sen enemmän rahaa kuin ennenkään. Avustuksen hakijoita on kuitenkin jatkossa entistä enemmän, koska avustusta haetaan sellaisillekin teille, joita kaupunki on tähän saakka hoitanut.
Yksityistiet ovat teitä, jotka sijaitsevat asemakaava-alueen ulkopuolella ja jotka eivät ole valtion maanteitä. Rovaniemellä yksityisteitä on paljon ja niiden hoito koskee isoa joukkoa. Yksityisteiden varrella asuu noin 10 000 rovaniemeläistä eli noin kuudesosa kaupungin väestöstä.
Yksityisteiden avustaminen ei ole kunnille lakisääteistä. Rovaniemikin aikoo käyttää yksityisteiden tukemiseen vain noin 650 000 euroa vuodessa. Entistä useammat rovaniemeläiset joutuvat siis jatkossa itse huolehtimaan ja maksamaan siitä, että kotiin vievä tie on kunnossa ja aurattu.
Teiden hoito asettaa kaupunkilaiset keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan. Toki eriarvoisuutta ilmenee monessa muussakin asiassa, mutta tiet ovat sentään asumisen perusedellytys. Teiden kunto vaikuttaa arjen sujumiseen ja myös turvallisuuteen.
Päättäjänä harkitsisin vielä kerran, onko yksityisteiden hoito todella sellainen asia, josta Rovaniemen pitää säästää.