Valmistuttuani kasvatustieteen maisteriksi mietin, että alan väitellä tohtoriksi. Aihekin oli valmis eli ”Urheiluhulluus”. Päädyin siihen, että helpompi on pysyä tavallisten tasamaan tallaajien joukossa.
Viime aikoina minua on ihmetyttänyt se, että kunniatohtoreiden arvonimiä myönnetään lähes liukuhihnalla. Onko siihen syynä se, että yliopistot haluavat nimityksillään kiillottaa omaa julkisuuskuvaansa?
Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta on päättänyt myöntää tohtorin hatun ruotsalaiselle Greta Thunbergille. Hän viettää samaan aikaan ylioppilasjuhliaan, eikä pääse hattuaan noutamaan.
Muistelinpa sitä, kun itse pääsin ylioppilaaksi. Jos silloin olisi minulle tultu tarjoamaan tohtorin hattua, olisin sanonut, ettei minusta vielä lääkäriksi ole. Pääministeri Sanna Marinille puolestaan tarjotaan New York Universityn kunniatohtorin arvonimeä.
Yliopistojen kunniatohtoreiden arvonimillä on poliittinen kaiku. Halutaan nostaa yliopiston ja sen edustaman linjan mainetta. Ymmärrän hyvin, että paljon töitä tehneitä valtiomiehiä, taloustietelijöitä ja muita eri alojen asiantuntijoita nimitetään kunniatohtoreiksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tohtorin hattujen alennusmyynti alkaa mennä jo liian pitkälle. On suorastaan irvokasta, jos tohtorin hattu myönnetään ihmiselle ennen ylioppilaslakkia.
Varsinainen tohtorin tutkinto vaati ylioppilas- ja maisteritutkinnon jälkeen vielä vähintään 3–6 vuoden jatko-opintoja. Tohtorin hatun opiskelu on hirvittävän iso työ ja piste.
Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri.