Vastoin sote-uudistuksen integraatiotavoitteita usealla hyvinvointialueella on rahoitusvajeen ja sosiaalityöntekijäpulan vuoksi suunniteltu terveyssosiaalityöntekijöiden siirtämistä pois terveydenhuollosta sosiaalihuoltoon viranhaltijoiksi. Näin ollaan rikkomassa toimivia terveydenhuollon rakenteita ja käytäntöjä sekä erinomainen esimerkki sote-integraatiosta.
Suunnitelmien vaikutuksia asiakkaiden ja potilaiden tilanteeseen ei ole arvioitu ja pahimmillaan ne on tehty kuulematta terveyssosiaalityöntekijöitä.
Sosiaalityö on laaja-alainen professio, jonka eri alueilla tarvitaan erikoistunutta osaamista. Osaaminen rakentuu koulutuksen jälkeen työuralla eri tehtävissä ja lisäkoulutuksilla. Erityisosaaminen varmistaa sosiaalityön laatua ja asiakasturvallisuutta. Terveyssosiaalityössä osaaminen on erilaista kuin esimerkiksi sosiaalihuollon vammaispalveluissa tai lastensuojelussa.
Terveyssosiaalityössä varmistetaan oikea-aikainen ja oikeanlainen tuki potilaiden elämäntilanteisiin terveyden- ja sosiaalihuollon, kuntoutuksen tai eri vakuutusjärjestelmien kautta. Erityisosaaminen perustuu sairauksien tai vammojen erityispiirteiden tunnistamiseen sekä niiden vaikutuksiin potilaan toimintakykyyn ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Terveyssosiaalityö on ennaltaehkäisevää ja joustavaa palvelua siellä, missä potilaat sitä tarvitsevat.
Sosiaalityötä hyvinvointialueilla ei pidä rakentaa hallinnollis-byrokraattisista lähtökohdista luomalla samalla vastakkainasetteluja sosiaalityön eri alueiden välille. Tilalle tarvitaan sosiaalityön perustyökalua dialogia, jotta hyvinvointialueilla voidaan turvata sekä sosiaalityö terveydenhuollossa että yhteen toimivat sosiaalityön palvelukokonaisuudet.
Olisi syytä nähdä yhteistyön arvo, kun sote-uudistuksen tavoitteita palveluiden sujuvuudesta ja saatavuudesta toteutetaan. Kehityssuunta on käännettävä terveyssosiaalityön heikentämisestä sen vahvistamiseen kuten muissa pohjoismaissa on tehty.