Edellisessä kolumnissa kirjoitin traumoihin jumiutuneesta elämästäni. Kirjoitin kokemani väkivallan seurauksista: lamaannuttavasta ahdistuksesta käydessäni kaupungilla, jossa pelkään kohtaavani pahoinpitelijäni. Kirjoitin Mielitiimin psykiatrisen sairaanhoitajani, Lauran työsuhteen loppumisesta ja tärkeän terapiasuhteen katkeamisesta.

Olen ollut pitkään umpikujassa. En silti ole ollut täysin toivoton. Olen tiennyt, että jokin ratkaisu tulee; on jaksettava sinnitellä. En ole kyennyt aktiivisesti parantamaan tilannettani, mutta olen oppinut kärsivällisen kärsimisen jalon taidon.