Tiloja, joissa olen ollut pitkiä aikoja jumissa tuntemattomien ihmisten kanssa: Nepalin vuoristotielle seisahtunut paikallisbussi, terveyskeskuksen vastaanottoaula Bangladeshissa, ajatuksiinsa vaipunut gondolihissi Levillä (ylipäätään hissi jos toinenkin), maahanmuuttovirastojen odotusaulat useissakin kohteissa (viimeisimpänä Beninissä) – ja tietenkin, Beninistä puheen ollen, puskataksi.
Tiedättekö sen tunteen, kun astuu hissiin ja siellä on muita ihmisiä, eikä ole varma, pitäisikö tervehtiä vai jättää tervehtimättä ja sitten suusta pääsee jonkinlainen viimeisen hengenvedon kaltainen freudilainen?
Minä tiedän. Niin käy minulle alinomaa paitsi vieraissa hisseissä vieraiden ihmisten kanssa, myös kotitalon hississä naamatuttujen naapureiden kesken.