Uimahalleissa ihmiset nauttivat liikunnasta, rentoutumisesta ja yhteisöllisyydestä. Niiden tulisi olla avoimia ja käytettävissä kaikille – riippumatta iästä, fyysisistä kyvyistä, kulttuurisesta taustasta tai taloudellisesta tilanteesta. Valitettavasti tämä ei aina ole todellisuutta.
Monissa uimahalleissa on yhä esteitä, jotka rajoittavat joidenkin mahdollisuuksia nauttia vesiliikunnasta ja sen hyödyistä. Samaan aikaan kun Rovaniemellä on pähkäilty ja kinasteltu uimahallin sijainnista, ovat esimerkiksi vaikeimmin vammaiset jääneet ilman allasterapiaa siksi, etteivät nykytilat ole soveltuvia heille.
Kun Kolpeneen tuki- ja osaamiskeskuksen terapia-allas poistettiin käytöstä, monille koittivat ”kuivat ajat”. Allastila oli todella aktiivisessa käytössä ja se oli hyvin huollettu Kolpeneen fysioterapeuttien ja tekniikan toimesta. Henkilökuntaa koulutettiin säännöllisesti turvallisuustaidoissa.
Saavutettavuus uimahallissa ei rajoitu pelkästään fyysisten esteiden poistamiseen. Se tarkoittaa, että tilat, palvelut ja ilmapiiri ovat suunniteltu siten, että kaikki voivat käyttää niitä vaivattomasti ja mukavasti.
Fyysinen saavutettavuus kattaa esimerkiksi esteettömät sisäänkäynnit, liukumattomat lattiat ja hissit, mutta myös muut elementit, kuten helppokäyttöiset pukuhuoneet ja esteettömät suihkutilat. Riittävä valaistus ja selkeät opasteet, vähemmän meluisat ja kaikuvat tilat sekä riittävän lämmin huoneilma ja vesi tekevät käyttökokemuksesta miellyttävän kaikille kohderyhmille, ei vain erityistarpeisille.
Kulttuurinen saavutettavuus voi tarkoittaa yksityisiä tiloja niille, jotka eivät tunne oloaan mukavaksi yleisissä suihkutiloissa. Taloudellinen saavutettavuus voi tarkoittaa edullisia pääsymaksuja vähävaraisille perheille.
Ratkaisut ongelmiin ovat usein yksinkertaisia ja kustannustehokkaita. Kun uimahalli on suunniteltu inklusiivisesti, se lähettää viestin siitä, että jokainen on arvostettu ja että yhdenvertaisuus on tärkeää. Saavutettavuuteen pyrkiminen ei ole vain eettinen velvollisuus, vaan myös taloudellisesti järkevää. Esteettömät ja kaikille sopivat uimahallit houkuttelevat laajemman asiakaskunnan, lisäävät käyttäjätyytyväisyyttä ja vahvistavat yhteisöjen hyvinvointia.
Tämä edellyttää myös muutosta ajattelutavassa: saavutettavuus ei ole erillinen lisäys, vaan keskeinen osa kokonaisvaltaista suunnittelua. Toivomme, että jo suunnitteluvaiheessa otetaan mukaan kokemusasiantuntijoita esimerkiksi vammaisneuvoston ja järjestöjen kautta. Kolpeneen tuki- ja osaamiskeskuksesta löytyy paljon asiantuntemusta ja kokemusta aiheeseen liittyen.
Tehdään uimahallista paikka, joka todella on avoin, saavutettava ja mukava kaikille. Uimahallin saavutettavuus ei ole ylellisyyttä, vaan perusoikeus.