Vuosia sitten sain silloiselta esihenkilöltäni kirjeen, jossa hän halusi evästää minua polullani siirtyessään itse seuraavaan tehtävään. Esihenkilöni ei varmastikaan osannut ajatella, kuinka paljon tuo kirje vaikutti elämääni. Hän totesi: ”Täydellisyyden tavoittelu minimivaatimuksena voi alkaa väsyttää matkan varrella”.

Ryhdyin pohtimaan suhtautumistani epäonnistumiseen, sen herättämään tunteeseen ja tarpeeseeni suoriutua 200 prosenttisesti jokaisesta toimesta sekä tehtävästä, mihin ryhdyn.