Poistin itseni kaikista somekanavista, enkä aio palata takaisin. Mitä olen saanut tilalle?
Tyhjennän sähköpostiani sinne kertyneestä postista. Laitan valokuviani järjestykseen ja poistan turhia kuvia. Kuuntelen äänikirjoja. Pidän yhteyttä ihmisiin muiden sähköisten viestimien kautta ja lähettelen silloin tällöin postikortteja, joita tulee lähetettyä aivan liian harvoin. Kirjoitan yhä myös kirjeitä.
Tutustun uusiin ruokaohjeisiin, teen ruokaa, pyydän myös ihmisiä kylään. Se on valitettavan unohtunut tapa, kyläilykulttuuri on hävinnyt.
Käyn kirjastossa ja kahviloissa. Elämässä on paljon muutakin kuin sosiaalinen media. Onneksi meillä on vapaus tehdä mitä haluamme, sosiaalinen media ei voi määrittää olemassaoloamme.
Ehkä meidän ei tarvitse myöskään tietää mitä meidän kaikille viidellesadalle seuraajallemme kuuluu.