Tammukka (Salmo trutta fario) on –lähteestä riippuen – joko taimenen alalajiksi tai ekologiseksi muodoksi luokiteltu lohikala. Valtakunnan kalaviisaat ovat päättäneet, että se on taimen, ja poliitikot ovat säätäneet maailman typerimmät kalastusrajoitukset. Laki on ristiriidassa luonnonlain kanssa.
Onko tammukka forelli vai taimen, joka lähtee syönnökselle – jos pääsee – ylä- tai alapuoliseen järveen tai jopa mereen palatakseen lisääntymään synnyinsijoilleen?
Kun aikoinaan todettiin, että Kemihaaran vesistöalueella elää harvinainen, Kemijoen oma purotaimenkanta, alue rauhoitettiin kalastukselta yli 50 vuotta sitten. Näin suojeltiin paikallisen tammukkakannan geeniperimää eli sitä, että se on vaellustaimenesta tuhansien vuosien aikana kehittynyt kalalajiksi, joka ei lähde syönnösvaellukselle. Siitä tuli hetkessä vaelluskala.
Noin 50 vuotta Ylä-Kemijoella kalastaneena olen saaliiksi saanut satoja 30–45 sentin tammukoita ja jopa pienempiä, nykylain mukaan laittomia kaloja. Kaikki ne ovat olleet sukukypsiä – ei mitään hinkua lähteä syönnösvaellukselle.
Olen viime vuosina ottanut suurimmilta kaloilta otoliittinäytteen, katsonut kasvukehityksen ja todennut, että ne eivät ole poistuneet joesta. Yli 50-senttisiä saaliskaloja olen viimeisen 30 vuoden aikana saanut noin 40, joista suurin osa matkailukalastusprojektin aikana istutettuja, pyyntikokoisia kaloja.
Mistä Ylä-Kemijokeen tulisi vaellustaimenia niin paljon, että siellä esiintyy kalastukseen riittävä määrä yli 50-senttisiä, laillisia saaliskaloja, joihin kalastus pitää kohdentaa? Kemijärvestä? Sen vaellustaimenkanta on niin mitätön, että ne eivät pysty tuottamaan vaellustaimenen poikasia muuta kuin valtavan haukikannan ravinnoksi.
Tammukoiden määrittäminen vaellustaimeneksi on merkinnyt perinteisen puro-onginnan loppumista. Tosin purokohteita on enää harvassa, kiitos yhteismetsien ja Metsähallituksen vesistöjen tuhopolitiikkaan.
Miksi kalastajan pitää yrittää saada saaliiksi parhaita kutukaloja? Kalastuslaki on järjen vastainen. Miksi maksaa kalastuslupa ja lähteä kalalle kun tietää, että sallittua saalista ei voi saada? Lainsäätäjä on lyönyt sinetin Ylä-Kemijoen kalastuksen loppumiselle ja kalastuksen hyödyntämiselle Savukosken, Sallan ja Pelkosenniemen matkailussa.
Ostan luvan ja kalastan. Otan sen mitä syön ja nautin joka hetkestä. Syön korpikuusen takana Kemijoen arvokasta (2 440 euroa/kala), 30–40-senttistä savustettua tammukkaa sipulivoiperunoiden kera ilta-auringon valaistessa kalojen kullankellertäviä kylkiä.