Talvisodan kiihkeimpien tapahtumien aikana, lähes päivälleen 84 vuotta sitten solmittiin Suomessa niin kutsuttu Tammikuun kihlaus. Liitto, joka on tuonut vakautta työmarkkinoille ja hyvinvointia kansalaisille vuosikymmenestä toiseen.
Silloinen maan hallitus ja erityisesti kihlauksen aloitteen tekijä ja hankkeen edistäjä, sosiaaliministeri K.A. Fagerholm ymmärsivät kansakunnan edun. Maan hallituksen käynnistämien neuvottelujen jälkeen tammikuun 23. päivänä vuonna 1940 Suomen Työnantajain Keskusliitto antoi julistuksen, jossa se tunnusti Suomen ammattiliitot ja SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä.
Suomen nykyinen hallitus on ajanut maamme työmarkkinat lähes sekasortoon laatimalla yksipuolisen hallitusohjelman pelkästään yhden toimijan, työnantajajärjestön, viitoittamalla tiellä. Viime aikojen lakot ja lähiaikoina uhkaavat uudet lakot ja työnseisaukset ovat tämän "kehityksen" seurausta.
Työehdoista sopiminen on tammikuun kihlauksesta lähtien tapahtunut työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen yhteisten neuvotteluiden ja sopimusten perusteella. Nykyinen hallitus on sekoittanut käytännöt ja ryhtynyt sanelemaan ja operoimaan alueella, joka ei hallitukselle ole tähän saakka edes kuulunut.
Hallitus saa syytää itseään, jos tilanne vielä tästäkin pahenee. Kun riittävän paljon heikennetään työntekijän asemaa sanelemalla, on helppo ymmärtää, että jossakin vaiheessa työntekijäjärjestöjen mitta täyttyy ja lopulta menee niin sanotusti kuppi nurin.
Juuri nyt itse kenenkin kannattaisi palauttaa mieliin viisaita päätöksiä talvisodan vaaran vuosilta, jolloin sopiminen oivallettiin kantavaksi voimaksi. Petteri Orpon hallituksen sanelupolitiikalla ja tahallisella, omaan ideologiaan perustuvalla vastakkainasettelulla mennään ojasta allikkoon.