”Kaivosten metalleja tarvitaan tulevaisuudessa nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä", kirjoittaa Ilkka Tuokko (LK 6.3.). Näin on, mutta miksi me tällaisessa markkinatilanteessa ja sen jo nostamissa metallimalmien hinnoissa yhä kenkkäämme kaikki?
Tuokko kirjoittaa, että ”metallimalmirikasteita tuotiin Suomeen 2021 yhteensä 5 ja vietiin noin 0,3 miljoonaa tonnia eli kaukana ollaan omavaraisuudesta.” Tuo on ”verosuunnittelun” tuomaa tilastoharhaa. Kevitsankin metallirikasteet tulostuvat tuonniksi, kun Boliden lennättää ne matkalla Harjavaltaan pilvipalvelun kautta Ruotsiin, mistä ne tulevat sitten Harjavaltaan ulkomailta tuotuna.
”Suomesta ei löydy juuri pääomia”. Samaa vakuutteli Markus Lohi eduskunnassa jo Sipilän hallituksen lopulla todistellessaan kaivoksen rakentamisen vaativan miljardi-investoinnit.
Kittilän kultakaivoksen rakentaminen maksoi noin 200 miljoonaa ja toi jo kolmen ensivuoden tuloksena 260 miljoonan euron neton. Kevitsa maksoi 386 miljoonaa ja on tilinpäätöstensä mukaan 2021 mennessä pystynyt tulostamaan malmeista ”kantorahaakin” jo 810 miljoonaa euroa. Euroakaan siitä ei ole tullut, eikä jatkossakaan tule Suomeen, koska kaivoslakimme määrää kaiken kenkättäväksi.
Kun rikkaimmatkin malmikentät kenkätään, tarjoaa Suomi ulkomaiden kaivosyhtiöille satumaisia voittoja. Köyhät malmikentät näyttävätkin jäävän meille. Rikkain, oikea Kroisos, on Anglo American Sakatti-hanke Viiankiaavan alla, vielä hataran Natura-suojan varjelemana. Sen malmikivessä jo nikkeliä ja kuparia on 2,86 prosenttia, Kevitsalla vastaava luku on 0,70 ja Talvivaarassa vain puolet siitä, 0,35 prosenttia.
Maaperämme rikkauksista me vain köyhdymme, Lappi eniten. Siitä emme voi syyttää ”Helsingin herroja”. Kaivospoliittista työryhmää eduskunnassa on johtanut Lapin kansanedustaja. Jälki näkyy niin kaivosten kone- ja laiteinvestointien poistojen kaksinkertaistamisena kuin sähköverotuen lisäyksenäkin.