Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus väittää, että sen lakiesitykset on valmisteltu tarjoamalla kansalaisjärjestöille mahdollisuus vaikuttaa lainvalmisteluun. Totuus ei voisi olla kauempana.
Hallitusohjelma on laadittu pienessä piirissä ja siihen on kirjoitettu tulevien lakien lopputulokset. Lakiesitysten lopputulokselle on ollut aivan sama, mitä maahanmuuttajien, vähävaraisten tai vaikka palkansaajien järjestöt ovat lausuneet valmisteluvaiheessa.
Paine hallitusohjelman toteuttamiseksi on niin kova, että lait laaditaan niistäkin kirjauksista, jotka ovat EU-oikeuden vastaisia tai epäedullisia kirjaukset lobanneiden järjestöjen jäsenille. Lakien säätämisestä on tullut täysin päätöntä.
Järjestäytymättömässä yrityksessä luottamusmies edustaisi jatkossa työpaikkatason sopimisessa vain hänet valinneita eli käytännössä ammattijärjestön jäseniä. Yrittäjä sopisi työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavat työehdot, mutta tietämättä, keiden työntekijöidensä työehdoista hän sopii. Hän ei voisi noudattaa sopimusta rikkomatta työlainsäädäntöä eli syrjinnän kieltoa, työehtosopimusta tai paikallista sopimusta jonkun työntekijänsä työsuhteessa. Kuka vastaa yrittäjälle lakien lobbaamisesta, kun hän yrittää toimia oikein, mutta häviää silti oikeusjuttunsa?
Esityksessä ei ole tolkkua muutoinkaan. Työnantajan pitää kertoa työnhakijalle työsuhteessa noudatettava työehtosopimus, mutta sen ehdoista poikkeavia paikallisia sopimuksia ei tarvitsisi ilmoittaa, ei pitää työpaikalla nähtävillä eikä muutoinkaan tuoda työntekijöiden tietoon. Päätä siinä sitten, vaihdatko työtä – sokkona työehdoista.
Paikallisen sopimuksen voisi tietyissä tilanteissa solmia ja irtisanoa henkilöstö yhdessä. Mutta miten kutsua työkaverit harkitsemaan asiaa, kun ei ole mitään oikeutta saada heistä tietoa? Vuokratyöntekijät eivät todellakaan tiedä toisistaan, kun eivät he ole koskaan edes tavanneet ja työskentelevät eri työpaikoissa. Sama ongelma koskee kaikkia työpaikkoja, joilla käytetään vaihtelevasti tilapäistä työvoimaa. Laki vaatisi mahdotonta.
Palkansaajat eivät vaadi kohtuuttomia. Järjen käyttö olisi hyvä alku.
Suomen talous ei kohennu sotkemalla yrittäjien ja työntekijöiden väliset asiat onnettomalla lainsäädännöllä. Se aiheuttaa hämmennystä ja vie huomion siitä, mihin työpaikoilla pitää oikeasti keskittyä. Työstä.