Huhtikuu oli alusa, pääsiäinen menny ja viimisekki pääsiäisvierhat lähtenhet. Poika meni meän kyytilä, ko mulla oli asiaa Rovaniemele. Olin menosa laittamhan näyttelyäni esile, ko mulle oli varattuna aika huhti-, touko-, kesäkuule.
Lunta sato, ja sitä oli tullu viime päivinä aika laila. Eilen kävi kone meän kartanolta enimät pukkaamasa ja puhaltamasa pois, aivan niinkö monet kerrat talven mithan on tehny. Vähän aikaa vain välilä oli vähemän lumen tulua, mutta nyt taas oli.
Aamula näin, ko aura-auto meni pohiosta kohti ja vähän ajan päästä tuli takasin. Tuntu mukavalta lähtiä sen jälkhin tiele. Sitä ajomukavuutta kestiki jonku matkaa. Vasthan tuli melko laila autoja, aivan jonoiksi asti. Jopa yli neliänkymmenen auton yhtenäisiä jonoja. Välilä oli vähän matkaa tyhiää, ja sitten taas samanlainen mokoma. Ajelin alle rajotusvauhtia. No, huomasin, että tielä oli lumihariantheita. Minunki taka kerty autoja. Aina on liikhelä niitäki, jokka eivät kovin kovasti ole kiinostunhet rajotuksista- ja turvallisuuesta.
Vähän matkaa oli ollu kohtalaisen mukava ajella, mutta sitten tuli Jaatila. siinä Pisan tiehaaran seutuvila tie muuttu. Se tuli selvästi lumisemmaksi. Vain raitheitten kohala näky tie pohioshen mennesä, vasemmala puolen eli pohiosesta tulevala kaistala raithet olivat kulunhemmat. En uskaltanu aijjaa ennää ko korkeinthan seittemää kymppiä. Tie oli semmonen.
Sanoinki, että nyt olis polisin turha pittää ylinoppeusratsiaa, ko kukhan ei uskaltanu aijjaa ees rajotusvauhtia. Minun peräsä tulevan mustan Mersunki kuski näytti olevan oikein maltillinen, ei menny ohi, vaikka eesä oli ollu pitkiä suoria näkymiä.
Vauhtia rajotti ja vähän jännitystäki teki tielä oleva irtolumi ja tietenki tämän tästä vasthan tulevat pitkät autojonot. Pari autua minut ohittiki, ko välilä oli tielä sen verran tyhiää. Musta Mersu vain pysy rauhallisesti takana.
Sain sitten näyttelyni laitetuksi. Tekstien laittaminen vain jäi huomiseksi. Vieraskirianki sain jo paikale.
Meile oli pääsiäisvirhailta, pikku pojilta jääny kännykän laturi. Mulla oli se matkasa, ja sain sen toimitetuksi omistajalhen. eiväthän nykysin ennää pikku pojatkhan kauaa päriää ilman kännykän laturia!
Takasin tullesa tie oli jokseenki sula, palion parempi ko mennesä. Kothin tullesa sitten ensiksi siivosin ja panin pyykit pyörimhän. Olen joskus lukenu, että kiinalainen viishaus sannoo, että ko on vierhaita, kannattaa siivous tehä paremminki sillon, ko vierhat ovat lähtenhet. Ja kyllähän se niin on mukava tehäkki. Sitten taas voi alkaa tavallisen kotielämän, istahtaa vaikka pöyän äärhen ja kattella siistiä pöytää, keltasta ystävien tuomaa tulppaanikimppua ja siinä pajun oksaa, josa on värikhäitä höyhenkoristheita, keltasia narsisseja ja valkiaa kynttilää pöyälä. Asettua ja nauttia rauhallisesta kotiolosta.
Lumisaekki on loppunu. Ulkona on kolme astetta pakkasen puolela. Onkhan tämä talvia, takatalvia, vai oliskhan jo kevät tulosa?