Tutkija Leea Lakka teki väitöskirjan 9. luokan takapenkistä ja -penkiltä. Hän väittää, että takariviin hakeutuvat yleensä he, joita koulunkäynti ei kiinnosta. Tutkija on huolissaan eriytymisestä ja siitä, miten takarivin oppilaat pärjäävät jatkossa.
Moni ”elämässä pärjännyt” kertoo nyt mielellään siitä, kuinka hyvin hän on takariviltä siirtynyt elämään. Tutkija väittääkin, että opiskelun välttäminen on myös hyvin sosiaalista, koska halutaan kuulua johonkin ryhmään. Takarivillä on aina kavereita.
Takarivin jengi näkee vaivaa, muttei niinkään opiskeluun, vaan sen välttämiseen. Lakka kertoo, että kirjoittamisen sijaan jopa imitoitiin käden liikettä ilmassa. Porukasta oli vaikea lähteä, koska jos halusi ryhdistäytyä, tuli pelko porukasta pullauttamisesta.
Tutkijaa ja myös itseäni huolettaa se, mikä ilmiön takana on. Tutkijan mukaan takarivissä ei arvostettu lukemista ja kirjoittamista. Näihin perustaitoihin perustuvat pitkälti opinnot ja työelämä.
Mietin sitä, kuinka vaarallista nopeaan informaatioon pohjautuvassa nykymaailmassa on se, ettei osaa lukea, analysoida ja arvioida näkemäänsä tietoa. Tämä on suuri vaara valeinformaation ja salaliittoteorioiden viidakossa. Tähän jengiin voi olla helppo vaikuttaa negatiivisin seurauksin.
Tutkija peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta. Hänestä poliitikkojen pitää puuttua siihen, mitä perheille kuuluu, miten kotona arvostetaan ja tuetaan oppimista. Mielestäni tässä on kyse sukupolvelta toiselle siirtyvistä tavoista ja asenteista. Koululaisen pitää olla melkoisen vahva persoona, jos hän kotoa tulevista koulukielteisistä asenteista huolimatta pitää kynää kädessä ja pänttää läksyjä.
Koulun tehtävä on vaatia vastuuntuntoa ja pitää yllä ihannetta sivistyksestä, jos tukea tähän ei kotoa tule. Lapselle on karhunpalvelus, jos koulutukseen ei suhtauduta arvokkaasti. Kaikki ei ole pelkkää hauskaa elämässä ja koulun pitää opettaa, että opiskella pitää, vaikka kaikki aineet eivät itseä kiinnostakaan. Töissäkin voi olla tylsää välillä. Maksuttomassa koulussa on myös kyse yhteiskunnan edusta.
On surullista, jos nykyperuskoulussa on vallalla eriytyminen. Juuri tasa-arvo oli pointti peruskoulu-uudistuksessa aikoinaan – kaikki saavat taustasta riippumatta mahdollisuuden hyvään elämään ja parempaan tulevaisuuteen.
Meidän tulee pitää kiinni peruskoulusta ja koululaisista. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.