Olen kuullut, on maaseutu tuolla, mutta kauan ole ei. Valmistus on lopetettu kokonaan, aikanaan. Siinä se on, vaikka tahtonet Amerikan. Kiimingin suuren pojan sanat laittavat ajattelemaan monenlaista.
Olen itsekin nähnyt kylien tyhjenevän. Surulliselta näyttävät kylätiet, joilla hissuttelee korkeintaan eläkeläispari toisiinsa nojaillen.
Samaan aikaan nuoret ihmiset asuvat kalliisti ja ahtaasti pääkaupunkiseudun kerrostaloissa. Siellä he kaipailevat maalle, mielellään pohjoiseen.
Miksi ihmiset eivät muuta vaikka Lappiin? Elämänlaatu nousisi hyvin todennäköisesti. Uskon monen muunkin kuin itseni pystyvän sinnittelemään ilman balettia ja oopperaa hamaan loppuun asti.
Helppo minun on valita kamarimusiikin ja ajokoiran haukun välillä. Itse pyydetty jänkäkoira voittaa maussa helposti norjalaisen sein. Katiskaa oppii äkkinäinenkin nostamaan ja laskemaan ilman englanninkielistä koulutusta. Siihen riittää sekä maalais- että kaupunkilaisjärki.
Jotenkin pitäisi edistää vielä asumiskunnossa olevien, syrjäkylien tyhjien talojen siirtymistä nuorten ihmisten haltuun. Nykyisin kuulemma tietokoneen näpyttelykin lasketaan työksi, ei liene sen pahempi olla koneella Tervolassa kuin Jakomäessäkään?
Hyvän talon saa Lapin syrjäkyliltä halvemmalla kuin kaksion lähiöstä. Oikeastihan se lähiö on kaukana melkein kaikesta paitsi ikävästä.
Olen kuullut on kaupunki tuolla, missä kadut on kultaiset. Elämä siellä on pelkkää ostotavaraa. Maaseutu on vain niin kauan kuin sen haluat olevan.