Miksi kansalaisaloite peruskoulun kännykkäkiellosta kannattaa allekirjoittaa, vaikka asia on mainittu hallitusohjelmassa? Syyskuussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun olin kuuntelemassa vastavalitun opetusministeri Krista Kiurun hehkutuspuhetta Opetushallituksessa. Hän kertoi kutsuvansa pelialan huiput kehittämään matematiikan opetusta. Muutamassa tunnissa idea levisi maan joka kolkkaan.
Kännyköiden ja digin kannattajiksi löytyi muun muassa kasvatuspsykologeja. Kritiikkiä ei kuunneltu. Nyt nuo jonkin aikaa hiljaa olleet asiantuntijat ovat heränneet puolustamaan koululaisten kännykänkäyttöä. Siksi on varmistettava, että aloite kännykkäkiellosta etenee eduskuntaan ja saadaan kunnolla keskustelua koulujen muistakin ongelmista. Jos löytyy 50 000 kannattajaa, aloite on pakko ottaa eduskunnan käsittelyyn siinäkin tapauksessa, että hallitus kaatuu.
Koulumuistoni ovat kansa- ja oppikouluajoilta, jolloin koulun tarkoitus oli lähinnä oppiminen. Tietojen ja taitojen lisäksi opettajat opettivat käyttäytymistä. Ei ollut koulukuraattoreita eikä -psykologeja, ei kouluavustajia eikä edes opoja. Meillä oli pienet koulut ja paljon opettajajohtoista opetusta. Tunneilla ehdittiin käydä matematiikan kaavojen perustelut ja paljon esimerkkejä.
Koko luokka kulki samaa tahtia, vaikka luokkakoot olivat isoja. Kansakoulussa yksi opettaja opetti yhtä aikaa kolmea luokkaa. Silti opiskelurauha säilyi. Opettajan puheesta opimme matematiikan kielen. Opettajani osasivat tehdä hyviä kysymyksiä ja panivat aivomme hyrräämään. Tunnit olivat mielenkiintoisia.
Oli fyysiset kirjat, joissa oli paljon tehtäviä, muttei tilaa ratkaisuille. Oli pakko tehdä kynällä vihkoon alakoulusta lähtien. Kotitehtäviä oli paljon ja ylimääräisiä harjoituskirjojakin ostettiin. Kun tunneilta tuli hyvä perusta ja hyvät esimerkit, pääsi kotitehtävien ratkaisemisessa hyvään vauhtiin ja nälkä kasvoi syödessä. Matikka maistuu vieläkin.
Sitä olen ihmetellyt, ettei matematiikan opetusta ja uusia tuulia suunnitellessa huomioida kokeneiden opettajien ajatuksia. Uuden opetussuunnitelman kehittelyssä kuunneltiin enemmän silloisen opetusministerin 10-vuotiasta kummipoikaa kuin heitä, jotka kävivät OKM:ssä ja OPH:ssa sekä opetusministerin puheilla kritisoimassa suunnitelmia.
Opetusministeri kiersi maakunnissa puhumassa, miten matematiikkaa tulisi opettaa, vaikkei ollut opiskellut sitä niin paljon, että olisi kirjoittanut edes lyhyttä matematiikkaa. Voisiko häntä kuunnella nyt ja kysyä, mitä mieltä hän on opetusministerikautensa saavutuksista? Vaaditaanhan itsearviointia jopa alakoululaisilta.