Kolumni

Taikasana ei ole tasapuolinen - kaikki eivät ole niitä ikinuoria, jotka näpyttelevät palvelunsa älypuhelimillaan tai tietokoneillaan

-

Digitalisaatio tuntuu olevan taikasana. Tieto, palvelut ja ihmisten välinen vuorovaikutus on digitaalisessa ympäristössä. Se tarkoittaa julkisia ja yksityisiä palveluita netissä sekä erilaisia sovelluksia.

Monen asian hoitaminen on helppoa ja nopeaa, mutta kieltämättä vastaan tulee myös tenka på, kun verkko tökkii, sähköinen lomake ei hyväksy täytettyä saraketta tai eteen ponnahtaa koukeroinen tietoturvalauseke, joka pitäisi kuitata. Jos jokin täppä on merkkaamatta tai piuha kiinnittämättä, käyttäjä voi syyttää itseään.


Julkisiin tai pankkien palveluihin tulee tunnistautua, mikä käy helpoiten pankkitunnuksilla. Varmennekorttiin en ole tutustunut. Henkilöt, joilla pankkitunnuksia ei ole, ovat pulassa. Työvoimapalvelut, auton rekisteröinti tai passin haku hoituvat netissä.

Pankki-, vakuutus-, eläke- tai veroasioiden hoito ilman tunnuksia on hankalaa. Tämä koskee erityisesti ikääntyvää väestöä ja heistä eniten kaupunkien ulkopuolella asuvia, sillä palvelupisteet ovat karanneet kauas eikä ”keskustelu” puhelinpalvelun automaatin kanssa kannusta soittamaan. He joutuvat tinkimään omatoimisuudestaan, itsenäisyydestään ja yksityisyydestään valtuuttamalla digitaalisen asioinnin toiselle henkilölle.

Kaikki eivät ole niitä ikinuoria, jotka näpyttelevät palvelunsa älypuhelimillaan tai tietokoneillaan, käyttävät sosiaalista mediaa tai pitävät skypellä yhteyttä sukulaisiin. Taikasana ei ole tasapuolinen. Se voi syrjäyttää meistä vanhimmat.


Digitaalinen Suomi – Yhdenvertainen kaikille, Digi arkeen -neuvottelukunnalla on ansiokkaat esitykset syrjäytymisen ja eriarvoistumisen estämiseksi. Niitä ovat perinteisten asiointitapojen turvaaminen, digitaalisten palveluiden selkeäkielisyys ja palvelujen käyttäjien ottaminen mukaan palvelujen suunnitteluun, niin sanottujen haavoittuvien käyttäjäryhmien huomioiminen sekä resurssit esitysten toteuttamiseen.

Valtiovarainministeriön julkaiseman Digi arkeen -neuvottelukunnan toimintakertomuksen mukaan ikääntyneiden joukossa on paljon henkilöitä, jotka eivät ole työelämässä ollessaan käyttäneet tietotekniikkaa. Suomessa on 1,18 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Noin 500 000 heistä ei käytä tietotekniikkaa lainkaan ja suurin osa 600 000 tietotekniikkaa käyttävästä tarvitsee opastusta ainakin ajoittain.

Saman toimintakertomuksen mukaan 65–74-vuotiaista kolme neljästä hyödyntää Internetiä. 75–89-vuotiaista netin käyttäjiä reilu kolmasosa.

Käsitykseni mukaan ikäihmisten joukossa on paljon henkilöitä, jotka osallistuvat yhteisiin rientoihin, liikkuvat, lukevat ja pitävät perheitään tuoreessa pullassa, villasukissa ja klapeissa.  Mutta tietotekniikka tai digitaaliset palvelut eivät ole heidän juttunsa.