– Olimme vaimoni kanssa jo pitkään etsineet pohjoista kuvataidetta kotiimme. Pari vuotta sitten sopiva työ tuli vastaan Helena Junttilan näyttelyssä ja hankintapäätös syntyi nopeasti.
– Olohuoneessa oli vapaa seinä, ja siihen taulu sopi hyvin. Keskustelin Helena Junttilan kanssa teoksesta, ja se tuntui olevan hänelle tärkeä työ. Teoksen sisältöä hän ei kuitenkaan avannut kovinkaan paljon, enkä itsekään en ole yrittänyt sitä sen kummemmin selittää. Maalaus on hieman mystinen ja salaperäinen. Siinä on myös Junttilan tuotannosta tuttua Modesty-symboliikkaa.
– Olen koulutukseltani taiteen maisteri, ja työurani tein Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. En kuitenkaan pidä itseäni erityisesti kuvataiteen asiantuntijana, sillä minun alani oli multimedia. Nyt eläkkeellä ollessani olen kirjoittanut pari tietokirjaa.
– Kotona meillä on jonkin verran taidetta. Painotus on pohjoisen taiteilijoissa. Uutta ei erityisesti etsitä, mutta kun hyvää taidetta sattuu kohdalle, niin kokoelmat saattavat taas karttua.
Tuomas Honka
68-vuotias eläkeläinen.
Työskennellyt multimedian opettajana ja projektipäällikkönä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.
Sai Lapin läänin taidepalkinnon vuonna 1998 Poika-multimediasta, joka valittiin samana vuonna myös Pohjoismaiden parhaaksi multimediaksi.
Kirjoittanut historiateokset Ison Kuopusjärven Lasanen (2021) ja Hongan Lassin sota (2019).
Asuu 1970-luvulla rakennetussa kerrostalossa keskustan läheisyydessä yhdessä vaimonsa kanssa. ”Lapset ovat jo maailmalla.”
Teos
Helena Junttila: Puhu jänikselle (2017), akryyli paperille, 78 x 106 cm.