Puhemies Jussi Halla-aho (ps.) ei nähnyt tarpeelliseksi keskeyttää eduskunnan istuntotaukoa, vaikka koko oppositio sitä vaati. Se toivoi käsiteltäväksi pääministerin ilmoitusta, jonka aiheena olisi ollut ministereiden kannanotot ja luottamus sekä hallituksen toimintakyky.
Vielä ei päästy seuraamaan Orpon hallituksen ruotujen todellista pitävyyttä. Horisontissa siintää sen verran syysmyrskyn enteitä, että pian nähdään kuinka suorassa hallituksen ruodut oikeasti ovat. Istuntokauden alkaessa oppositio kyseenalaistaa hallituksen sekä sen eräiden ministereiden luottamuksen. On mahdollista, että Petterin kyhäelmä räjähtää omiin käsiin.
Eräiden ps.-ministereiden rasistisiksi luonnehdittuja kirjoituksia ja kannanottoja on nostettu pitkin kesää hämärästä päivänvaloon. Rkp:ssa se tuntuu tekevän kipeää, pilkahteleehan ps.-leiristä tasaisesti myös pientä flirttiä ja ihannointia kansallissosialismin suuntaan.
Rkp harmittelee, ettei tiennyt sitä, minkälaisen porukan kanssa lähti hallitukseen. Voi tätä jälkijättöisen hurskastelun määrää. Perussuomalaisten kirjoitukset ovat tiedossa olleet. Varsinkaan suurkaliffi Halla-ahon synkkiä manifesteja ei ole piilossa pidetty.
Hallitusryhmien keskinäinen luottamus näyttää surkuhupaisalta. Rkp toivoskelee demareita perussuomalaisten tilalle ja se kaipailee keskustaa rkp:n tilalle. Päivästä toiseen rkp vaatii perussuomalaisilta parempia anteeksipyyntöjä ja uskottavampaa katumusta aikaisemmista kirjoituksista. Tyhjän saa pyytämättäkin. Kirjoitettu mikä kirjoitettu ja sanat sanottu. Ei siitä asiat miksikään muutu.
Perussuomalaisten somehahmot ovat olleet yllättävän mielin kielin, vaikka kiusaus tölväistä takaisin on varmasti ollut hetkittäin suuri. Näyttää persuillakin tulevan mitta täyteen. Puoluekokouksesta kuului äänenpainoja, jotta rkp:n voi potkaista pois hallituksesta.
Puheenjohtaja Riikka Purra piti väkevän ja tunteikkaan avauspuheen. Opposition ja salakavalien toimittajien yhteistuumin järjestämä ajojahti kuulemma vain vahvistaa perussuomalaisia. Tuli myös selvä viesti, ettei anteeksipyytelyitä enää tipu.
Välillä koko maailma tuntui olevan persuja vastaan. Vuodesta toiseen puolueen kyky ja halu uhriutua on ihailtavan ainutlaatuista, vaikka he itse mustamaalaavat vastustajiaan kaikin mahdollisin keinoin.
Puheen lopuksi Purra luki osuvasti säkeitä Erika Vikmanin Syntisten pöytä-kappaleesta. Siinä hauskasti kutsuttiin syntiset tulemaan perussuomalaisiin sellaisina kuin ovat ja pöydässä on Purran vieressä paikka varattu. Kutsu herättää pohtimaan sitä, koskiko se myös harjattuja sekä parjattuja entisiä perussuomalaisia – näitä tosi syntisiä. Oliko kutsu tarpeeksi uskottava?