Eläkkeelle jäänyt Länsi-Pohjan Keskussairaalan synnytysoston väki kokoontui elokuussa muistelemaan tuotteliaita työvuosiaan. Muistelut ulottuivat Kemin kauppatorin laidassa sijainneen harmaan talon synnytyssaleista vuodeosaston ja lastenhuoneen toimintaan.
Synnyttäjät tulivat alaovelle ja soittivat ovikelloa. Vuorossa ollut kätilö riensi avaamaan. Synnytyssaleja oli kaksi, toinen kaksipaikkainen, synnytyssängyt verholla eristettyinä. Vuodeosaston toisessa päässä oli ruokailutila ja toisessa lastenhuone pienine sänkyineen ja hoitopöytineen.
Lapsia syntyi vuosittain noin tuhat ja kiirettä riitti. Märkärupi-infektio sai toivomaan uutta synnytysosastoa. Kun yhtymähallituksen väki vieraili osastolla huokailivat päättäjät, että kalliiksi tulee, kun pitää rakennuttaa uusi synnytysosasto.
Se saatiin sairaalan yhteyteen 1988. Valoisat, puhtaat tilat ja synnyttäjien yksilöllisyyttä huomioivat synnytyssalit olivat ilon ja innostuksen lähteinä.
90-luvun alun lamavuodet tiivistivät toimintaa niin, että naistentautien potilaat siirrettiin osaston toiseen päähän ja Oulun yliopistollisesta sairaalasta jatkohoitoon siirretyt keskosvauvat saivat tilat toisesta päästä osastoa. Vuodeosaston hoitajan oli opittava hoitamaan niin gynekologisen syöpäpotilaan saattohoitoa kuin keskosen lääkehoito vuoronsa aikana.
Jossain vaiheessa iski säästöinnostus. Osastonhoitajana sain tehtäväkseen laskea, mitä tuottamaton synnytystoiminta maksaa. Loppusumma kertoi, että Oulun yliopistollisessa sairaalassa lasku olisi pienempi. Ei auttanut selittely, että tuottamattomuus ei pidä paikkansa, koska saimme aikaan yhdestä raskaana olevasta naisesta sekä äidin että lapsen.
Osasto jatkoi työtään. Synnytysosastolta on poistunut onnellisia vanhempia vauvoineen. Henkilökunnalla on ollut syytä tyytyväisyyteen.
Taistelu synnytysosaston olemassaolosta on kestänyt 10 vuotta, on kerätty nimiä adresseihin ja vedottu päättäjiin. On osoitettu mieltä ja kirjoitettu näkemyksiä synnyttävien perheiden puolesta.
2015 julkaistiin pienten synnytyssairaaloiden tulevaisuutta koskeva raportti. Siinä suositellaan, että synnytysyksikön minimikoko olisi 1 000 synnytystä vuodessa. Päädyttiin näkemykseen, että turvallisuus asuu isoissa yksiköissä ja tuleehan se halvemmaksikin, kun synnyttäjä kotiutetaan rivakasti avohoidon heikkenevien palveluiden varaan. Imetysohjaus, vauvanhoidon opettelu ja perhehuoneet isineen siirtyvät katoavaan kansanperinteeseen.
Länsi-Pohjan keskussairaalan synnytysosaston ylläpito maksaisi vuosittain noin kolme miljoonaa euroa. Siihen ei ole varaa, joten henkilökunta on saanut irtisanomislaput ja miettii tulevaisuuttaan hämmentynein mielin. Eläköityneet Länskän synnäriläiset ottavat osaa.