Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat kiinnostuneita historiasta. Erityisesti sukututkimus on kansainvälisellä mittapuullakin vilkasta. Moni pohjoissuomalainen suku on julkaissut kattavia sukukirjoja, joissa niiden esivanhempia ja sukulaisuussuhteita on kartoitettu yksityiskohtaisesti vuosisatojen taakse.
Sukukirjojen puutteena on usein se, että ne keskittyvät vain ihmisten perustietojen – syntymä- ja kuolinaikojen sekä asuinpaikkojen tallentamiseen. Viime vuosina tutkimuksen painopiste onkin siirtynyt yhä enemmän kertomukselliseen sukututkimukseen, jossa pääosan saa ihmisten elämä. Suomen Sukututkimusseura on rohkaissut tätä suuntausta järjestämällä vuosittain sukutarinakilpailun.
Timo, Kaisu, Ari, Soila ja Johannes Heikkilän toimittama Leetaa, Lantaa, Lapin Kansaa: Kemijokivarren törmältä ponnistaneet kertoo tervolalaisten Aino (o.s. Koivupalo, 1920–2014) ja Tauno (1918–1999) Heikkilän elämästä. Kirjassa selvitetään tiiviisti myös Ainon ja Taunon esipolvia, mutta päähuomio on heidän oman perheensä historiassa. Perheessä oli 11 lasta eli kerrottavaa ja muisteltavaa riittää.
Sukukirjat ovat usein kiinnostavia lähinnä niihin kuuluville suvun jäsenille. Kirjasta voi tarpeen tullen tarkastaa kuka oli kenenkin lapsi tai vanhempi. Kertomuksellisella sukukirjalla on kuitenkin arvoa myös suvun ulkopuoliselle lukijalle. Hyvin tehty sukukirja tallentaa arjen ja ihmisten historiaa periaatteella jonka mukaan jokaisen ihmisen tarina on arvokas.
Heikkilän sukukirja sisältää runsaasti kertomuksellisen sukututkimuksen piirteitä: dokumentteihin ja kirjallisuuteen pohjaavaa kerrontaa, mutta myös suvun jäsenten muisteluksia ja kokemuksia, jotka saavat paikoitellen runollisen muodon. Erityisesti muistitieto on sukuhistorian kannalta arvokasta tallennettavaa, sillä muistajien mentyä siitä ei jää merkintöjä virallisiin asiakirjoihin. Kirjassa muisteluksia ei ole siloteltu liikaa, vaan niissä näkyvät kunkin kirjoittajan tyyli ja myös ihmisen elämän eri puolet onnistumisineen ja vaikeuksineen. Yhteisenä teemana monissa muisteluksissa toistuu elävän uskon merkitys sukupolvesta toiseen siirtyneenä voimavarana.
Kirjassa tarkastellaan perheen eri sukupolvien elämää Rovaniemen Saarenkylän Kulppilan, Nivankylän Rahkon kievarin, Rautiosaaren Heikkilän talojen, sekä Tervolan Jurvan, Mäkikoivupalon, Karvon, Patokentän ja Heikkilän taloissa. Asumisen lisäksi huomion saavat elinkeinot, etenkin karjatalous, sekä nuorempien sukupolvien osalta koulunkäynti ja uudenlaisiin työtehtäviin valmistuminen eri puolille Suomea. Kyse on suomalaisen yhteiskunnan sosiaalihistoriasta pienoismuodossa.
Sukukirja tuo menneet sukupolvet ja heidän elämänsä lähemmäksi nykyisyyttä ja säilyttää ihmisten muiston. Suvun jäsenille teos kokoaa yhteen laajaksi levinneen sukupiirin yhteiset juuret. Muille lukijoille se sisältää paljon kiinnostavaa arkisen elämän historiaa Tervolassa ja Rovaniemellä 1950-luvun molemmin puolin. Runsaasti kuvitettu ja ulkoasultaan näyttävä kirja toimii hyvänä mallina sukunsa tarinoiden tallentamisesta kiinnostuneille.
Sukukirja Leetaa, Lantaa, Lapin Kansaa: Kemijokivarren törmältä ponnistaneet julkaistiin Tervolan kotiseutumuseolla Paakkolassa perjantaina 5. heinäkuuta 2024.
Eemeli Hakoköngäs, kirjoittaja on tietokirjailija ja yliopistonlehtori
Timo Heikkilä, Kaisu Heikkilä, Ari Heikkilä, Soila Heikkilä ja Johannes Heikkilä (2024). Leetaa, Lantaa, Lapin Kansaa: Kemijokivarren törmältä ponnistaneet. Pohjolan Palvelut Oy.
