Kolumni: Kie­li­muu­ri ui­ma­hal­lis­sa ja muita arkisia koh­taa­mi­sia tu­ris­ti­kau­pun­gis­sa

Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Su­vait­se­mat­to­muu­des­ta rauhaan ja rak­kau­teen

Sodan jumala riehuu jälleen kristikunnan piirissä, joka päivittelee islamilaista terrorismia. Vihollisen rakastaminen on historiallinen vitsi. Monijumalaiset uskonnot olivat suvaitsevaisia. Yhden jumalan uskonnot merkitsivät uskonnollisen suvaitsevaisuuden loppua.

Juutalaisuudelle, kristinuskolle ja islamille tyypillisiä ovat kiistat siitä, kenellä on oikea tulkinta uskonnosta. Juutalaisuus ja islam eivät ole lähetys- ja käännytysuskontoja toisin kuin kristinusko. Islam on historiansa aikana valtaosin suvainnut juutalaisuutta ja kristinuskoa. Sille oli ensisijaista poliittinen herruus.

Rooman valtakunnassa kristityt leimattiin valtakunnan vihollisiksi, kun he kieltäytyivät osallistumasta muiden jumalien ja keisarin kultteihin. Kun kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto, vainotuista tuli vainoajia. Kristinuskon jyrkän suvaitsemattomuuden ja tragedioiden lähteeksi ihmiskunnalle muodostui Jeesuksen suuhun laitettu lähetyskäsky: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”.

Kristinuskon voitto merkitsi harhaoppisten ja eriuskoisten vainoa ja teloittamisia, ristiretkiä Lähi-Itään, valloitussotia sekä uskonsotia katolisten ja luterilaisten kesken Euroopassa.

Haluatko lukea tämän jutun?

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet (ma-la) ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi