Vasemmiston ja varsinkin sdp:n on vallannut paniikkimieliala. Ensin käytiin hallituksen kimppuun vanhoilla kirjoituksilla, teemaksi oli valittu rasismi. Kun hallitus ei siihen kaatunut, otettiin SAK uhkaamaan ja sotkemaan julkista taloutta.
Onnistuivatkin, mutta hallitus kesti senkin. Sdp:n pannu hehkuu kuumana.
Nyt tehdään toivottomia paniikinomaisia keskitettyjä partisaanihyökkäyksiä epämääräisillä argumenteilla kuin murrosikäiset koulukiusaajat. Aivan kuin sdp yrittäisi osoittaa olevansa epäkypsempi ja epäuskottavampi hallituskumppani kuin onkaan.
Suurin oppositiopuolue aloitti viikonlopun vauhdikkaalla tiedoterallilla. Peräti kuusi demaria ehti tiedottaa lauantaina kello 9–10.30.
Sdp:n hyökkäyksillä ei ole muuta merkitystä kuin se, että omat kannattajat saattavat olla tyytyväisiä. Intomielisimmille vihapuheiden ihailijoille voi tulla hetkellisesti hyvän olon tunne, että mehän menemme ja kaadamme hallituksen joukkovoimalla.
Tuo joukkovoima on melko pieni, vaikka ääni onkin kova. Realiteetit unohtuvat.
Tosiasia on, että sdp:n suosio tuskin nousee reilusti yli 30 prosenttiin, joka vaaditaan sen pääsemiseksi hallitukseen. Sdp:lla ei yksinkertaisesti ole enää hallituskumppaneita, joiden kanssa se voisi muodostaa enemmistöhallituksen. Siksi aggressiiviset hyökkäilyt vain vähentävät sen mahdollisuuksia päästä hallitukseen.
Hyökkäykset eivät lisää kokoomuksen tai perussuomalaisten myötämielisyyttä sdp:tta kohtaan. Keskusta on jo ilmoittanut, ettei se lähde toistamaan virheitään, joksi puolue toteaa Rinteen/Marinin hallitukseen menemisen olleen.
Näin sdp saattaa jatkaa Marinin opastamalla linjalla ja jäädä oppositioon vuosikymmeniksi. Tämä on suurin ja aiheellinen pelko.
Olisiko jo blokkiutumisen aika? Silloin äänestäjien oikeusturva olisi kohdallaan. Ei olisi niin kuin tätä ennen, jolloin hallituksessa on voinut olla puolueita, joiden arvot ovat laidasta laitaan.