Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

Koronaseuranta: Maa­nan­tain ko­ro­na­seu­ran­ta: Suo­mes­sa 345 uutta ko­ro­na­tar­tun­taa: sai­raa­la­hoi­don tarve kas­va­nut, Län­si-Poh­jas­sa neljä ja Lapin sai­raan­hoi­to­pii­ris­sä seit­se­män uutta tar­tun­taa, Ivalon ter­veys­kes­kus ruuh­kau­tu­nut

Kolumni

Suuri määrä ih­mis­suh­tei­ta ei takaa on­nel­li­suut­ta

-

Näin koronan aiheuttamien poikkeusolojen takia olemme kaikki joutuneet vähentämään lähikontakteja. Viimeistään nyt alkaa olla selvää, ketkä ovat oikeasti elämässämme merkityksellisiä ihmisiä ja ketkä eivät. Osa tuntemistamme ihmisistä ei vain anna takaisin sitä, mitä me itse heille annamme. Kuvitellaan vaikka, että ystävämme olisi huumeriippuvainen ja yrittäisimme auttaa häntä, mutta hän ei parinkaan vuoden jälkeen olisi päässyt askeltakaan eteenpäin. Käyttäisimme siis turhaan omaa aikaamme ja jaksamistamme ihmisen takia, jota ei vain kiinnosta. Miksi olla tekemisissä väkisin ihmisen kanssa, jolta ei saa samaa kunnioitusta takaisin?

Nykyään elämään on helppoa haalia uusia tuttavuuksia esimerkiksi sosiaalisen median kautta, mutta sekin kiintiö voi mennä täyteen. Moni nuori ihminen, myös monet omista ystävistäni saattavat pitää yllä esimerkiksi satoja streakkeja Snapchatissa. Se tarkoittaa siis sitä, että pyritään mahdollisimman pitkään putkeen, jossa molemmat osapuolet lähettävät toisilleen edes yhden snäpin päivän aikana. Kuinka stressaavaa voi olla pelkästään tuollainen, että joka päivä pitää muistaa lähettää se “striikkisnäppi”. Luin joskus teoriasta, jonka mukaan ihmisen elämään mahtuu yhtäaikaisesti vain 150 merkityksellistä ihmistä. Ajattelin itse aiemmin, että eihän tuo varmaankaan pidä paikkaansa, sillä olin kova tutustumaan uusiin ihmisiin. Uudet ihmiset tuovat itsensä lisäksi myös enemmän ongelmia ja stressiä. En tarkoita, että meidän ei pitäisi tutustua uusiin ihmisiin, mutta rajansa kaikella. Meidän pitäisi ennen kaikkea ajatella omaa jaksamistamme. Jokaisella ihmisellä on loppupeleissä vain muutama todellinen ystävä. Ja mielestäni tosiystävyyteen kuuluu molempien oman taakan jakaminen yhdessä. Toisella saattaa olla tietyllä hetkellä raskaampi vaihe elämässä, kun toisella menee paremmin, mutta kun ne asiat jaetaan yhdessä, molemmille jää kannettavaksi yhtä suuri taakka, mutta sen kantaminen yhdessä on helpompaa.

Itse olen tajunnut tämän kaiken vasta nyt. Poistin eri sosiaalisen median tileiltäni yli 400 ihmistä, joiden kanssa kyllä saatoin jutella pari kertaa vuodessa, mutta siinä ei ollut mitään syvempää. En tehnyt sitä ilkeyttäni. Tein sen siksi, että minulla olisi enemmän aikaa ihmisille, joiden kanssa olen oikeasti tekemisissä ja joilla on yhtä paljon annettavaa minulle, kuin minulla heille. Voin valehtelematta sanoa, että se tuntui siltä, kuin montakymmentä kiloa painoa olisi lähtenyt harteiltani.

Meidän kaikkien pitäisi tässä maailmantilanteessa ajatella enemmän itseämme ja sitä, mikä meille on oikeasti tärkeää. Pitäisi pystyä huolehtimaan itsestään, jotta voisi huolehtia myös muista. Suuri määrä tuttavia ei takaa kenenkään onnellisuutta ja se on vain totta, ettei jokainen tuntemistamme ihmisistä välttämättä välitä meistä yhtä paljon, kuin me heistä. Siksi sitä pitää osata ajatella myös niin, että käytämme aikamme ja energiamme niihin muutamaan oikeasti läheiseen ihmiseen, emmekä lisää omaa stressiämme ylimääräisillä ihmissuhteilla.