Suomessa käytävä keskustelu kaivoksista on usein mustavalkoinen. Yksi asia unohtuu helposti: ilman kaivostoimintaa ei ole vihreää siirtymää. Akkujen, tuulivoimaloiden, aurinkopaneelien ja sähköautojen valmistus vaatii metalleja, joita ei voida taikoa tyhjästä. Tarvitsemme kaivoksia – myös Suomessa.
Suomi on mineraalivarojen osalta Euroopan kärkeä. Meillä on geologista osaamista, poliittista vakautta ja tiukkaa ympäristölainsäädäntöä. Juuri täällä kaivostoimintaa voidaan harjoittaa vastuullisemmin kuin monessa muussa maassa, jossa työolosuhteet ja ympäristönsuojelu ovat kyseenalaisia tai jopa olemattomia.
On tekopyhää vastustaa kaivostoimintaa omassa maassa, mutta vaatia silti sähköautoja, tuulivoimaa ja digitaalista teknologiaa, joiden valmistus edellyttää litiumia, kobolttia, nikkeliä ja harvinaisia maametalleja.
Jokainen uusiutuvan energian hanke kasvattaa mineraalien kysyntää. Jos emme tuota niitä itse, olemme riippuvaisia muista – ja usein epäeettisistä tuotantoketjuista.
Paikallisten huolia ei pidä väheksyä, ja kaivoshankkeet on toteutettava tiukasti valvottuina ja avoimessa vuorovaikutuksessa yhteisöjen kanssa. Kunnilla on jo nykyisellään keinoja vaikuttaa hankkeisiin muun muassa kaavoituksen ja lausuntojen kautta.
Päätösvaltaa ei voi siirtää täysin kunnille, jos haluamme edistää kansallisesti merkittäviä investointeja, työllisyyttä ja huoltovarmuutta.
Kaivosteollisuus tuo työpaikkoja ja verotuloja usein alueille, joissa muita investointeja on vähän. Se voi olla ratkaiseva tekijä elinvoiman säilyttämisessä monessa kunnassa. Uudet teknologiat tekevät kaivoksista entistä turvallisempia ja vähäpäästöisempiä. Kehittyvä kiertotalous täydentää, muttei vielä korvaa, raaka-aineiden ensituotantoa.
Jos haluamme rakentaa kestävää tulevaisuutta, meidän on katsottava kokonaiskuvaa. Kaivostoiminta on välttämätön osa ratkaisua – ei ongelma, josta voimme kieltäytyä ilman seurauksia.