Suomi esittää EU:n ra­hoi­tus­ke­hyk­sek­si 1087 mil­jar­dia euroa – Eu­roop­pa­mi­nis­te­ri Tup­pu­rai­nen: "Mo­nes­sa maassa tulee hel­po­tuk­sen huo­kauk­sia"

Suomi esittää rikkaita jäsenmaita tyydyttävää tinkimistä EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä. Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen luonnehtii esitystä tasapainoiseksi ja järkeväksi kompromissiksi.

Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen sanoo, että Euroopan uudistumiseen tähtäävät menoluokat kasvavat Suomen esityksessä EU:n rahoituskehykseksi.
Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen sanoo, että Euroopan uudistumiseen tähtäävät menoluokat kasvavat Suomen esityksessä EU:n rahoituskehykseksi.
Kuva: OLIVIER HOSLET

Suomen puheenjohtajamaana valmistelema esitys EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi 2021-2027 on tehty nettomaksajamaita miellyttäväksi. Sillä tarkoitetaan rikkaita EU-maita, kuten Tanskaa, Saksaa ja Itävaltaa, jotka maksavat EU:lle enemmän kuin saavat takaisin.

Esityksen loppusumma on selvästi pienempi kuin EU-komission esittämä. Komissio esitti runsas vuosi sitten, että EU:n rahoituskehys olisi 1135 miljardia euroa, mikä tarkoittaisi 1,11 prosenttia 27:n EU-valtion (muut kuin Britannia) bruttokansantulosta.

Suomen esitys on 1087 miljardia euroa, mikä olisi 1,07 prosenttia EU-27:n bktl:stä. Tosin nettomaksajamaista esimerkiksi Saksa olisi halunnut vieläkin alhaisempaa, jopa 1,0 prosentin tasoa.

– Onnistunut, tasapainoinen esitys, joka myös vastaa Euroopan uusiin haasteisiin, perustelee Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen.

Budjettiesitys siirtyi Suomelta Eurooppa-neuvostolle

Suomi on maanantaina jättänyt esityksen rahoituskehykseksi jäsenmaille. Se on myös tällä viikolla ensi kertaa esillä Coreperissä, joka on neuvoston kokouksia valmisteleva elin.

Esitys menee edelleen päämiehistä koostuvalle Eurooppa-neuvostolle ja on sen jälkeen juuri aloittaneen neuvoston uuden puheenjohtajan Charles Michelin vastuulla.

Tuppurainen on tyytyväinen, että esitys valmistui, sillä se oli yksi Suomen puheenjohtajuuskauden keskeisiä tavoitteita.

Suomen esityksen kohtalo voi olla Eurooppa-neuvoston käsittelyssä kova, vaikka Tuppurainen sanoo Suomen rakentaneen ehdotuksensa "kompromissiksi ristiriitaisista kansallisista tavoitteista".

– Tähän asti kaikki jäsenmaat ovat esittäneet vain omia kansallisia intressejään. Arvelisin kuitenkin, että monessa maassa tulee helpotuksen huokauksia, sillä esityksessä vastataan tasapainoisella tavalla hyvin erilaisiin toiveisiin, sanoo Tuppurainen.

Suomen on epäilty vetäneen esityksessä kotiin päin.

Tuppurainen sanoo, että kyseessä on EU-puheenjohtajamaan esitys. Suomi voi alkaa ajamaan omia etujaan sen jälkeen, kun esitys on jätetty Eurooppa-neuvostolle.

Ovatko siis kansalliset edut ristiriidassa esityksen kanssa?

– Kansallinen kanta otetaan hallituksessa pääministerin johdolla myöhemmin. Mutta Suomi esimerkiksi kasvattaisi saantoaan rakennerahastovaroista, jos esitys toteutuisi, sanoo Tuppurainen.

Suomi saa EU:lta pääasiassa maatalouden ja aluekehityksen rahoitusta. Rakennerahastot rahoittavat esimerkiksi hankkeita, joilla edistetään innovaatiotoimintaa, uusien ympäristöteknologioiden kehittämistä ja pk-yritysten kasvua ja kilpailukykyä.

Maatalous saa suoria tukia ja tukea maaseudun kehittämiseen.

Nettomaksajilta jyrkkä ei komission vaatimalle tasolle

EU:n rahoituksen maksurasitusta jäsenmaille kuvataan sen osuudella EU-maiden yhteisestä bruttokansantulosta. Rahoituksen koko on vaihdellut 1,25 prosentista 1,09 prosenttiin vuodesta 1993 alkaen.

Ne maat, jotka maksavat enemmän kuin saavat EU:lta, ovat ajaneet alhaisempaa maksurasitusta. Tällä kertaa kehysesityksen tekemistä vaikeutti se, että Britannian EU-eron vuoksi tulopuolelle tulee iso aukko. Britannia maksaa vuonna 2020 päättyvällä ohjelmakaudella keskimäärin 14 miljardia euroa EU-jäsenmaksua vuosittain.

EU-komissio esitti, että Britannian lähtö olisi korvattu osittain lisäjäsenmaksuilla.

Komissio esitti myös uusia tulolähteitä EU:lle. Niitä olisi saatu esimerkiksi päästökauppajärjestelmästä, muovimaksuista ja yhteisöverosta.

Tuppuraisen mielestä osaa näistä ei pystytä nopeasti toteuttamaan ja muovimaksun tuottokin on arvailujen varassa, koska sen tavoitteena on kierrättämättömän muovin määrän vähentäminen.

– Uusien omien varojen osuus olisi parhaimmillaankin noin parikymmentä miljardia euroa vuosittain. Nettomaksajista isolle joukolle komission ehdotus rahoituskehyksen loppusummaksi oli aivan liian suuri, sanoo Tuppurainen.

Suomen esitys uudistaa EU:n rahanjakoa

Suomen esityksen on ennakkoon epäilty pitävän perinteiset suuret menolohkot, maatalouden ja koheesiorahoituksen, niin suurena, ettei rahaa riitä EU:n uudistamiseen ja uusiin haasteisiin.

Tuppurainen sanoo, että näin ei tule tapahtumaan. Molempien suhteellinen osuus pienenee euromääräisesti voimakkaasti, kun koko budjetin loppusumma on selvästi komission esitystä alhaisempi.

Aluekehitykseen eli koheesiorahoitukseen on Suomen esityksessä varattu 29,7 prosenttia ja maatalouteen 30,7 prosenttia.

Vuosien 2014-2020 rahoituskehyksessä maatalouden rahojen osuus on 35,4 prosenttia ja koheesiorahoituksen osuus 34 prosenttia.

EU:n uudistumiseen ja uusiin haasteisiin Suomi esittää 32,8 prosenttia monivuotisen kehyksen loppusummasta. Se tarkoittaa rahoitusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen, digitalisaatioon, yhteiseen rajavalvontaan, kehityspolitiikkaan ja ilmastotoimiin.

Koko budjetista vähintään 25 prosenttia tullaan käyttämään ilmastorahoitukseen.

– Selkeästi suurin potti menee siis uusiin kohteisiin. Suomen esitys modernisoi EU:n budjettia, huomauttaa Tuppurainen.

Tässä suhteessa Suomen esitys noudattelee komission ehdotusta, joka ehdotti suurinta pottia uusiin kohteisiin.

Maaseudun kehittämisen rahoitus on Suomen esityksessä 10 miljardia komission esitystä korkeampi. Maatalouden suorat tuet olisivat samalla tasolla kuin komission esityksessä.

– Tämä on myös selkeä jäsenmaiden toive. Maaseudun kehittämisrahoituksesta rahoitetaan muun muassa maatalouden ympäristötoimet, sanoo Tuppurainen.

Myös koheesiorahoituksessa Suomen esitys poikkeaa komission esityksestä.

– Kaikkein vähiten kehittyneille alueille menevän koheesiorahoituksen tasoa turvataan mahdollisimman pitkälle.

Suurin muutos suhteessa komission ehdotukseen on EU:n hallinnon rahoitusosuudessa. Sen osuus on Suomen esityksessä 6,8 prosenttia.

– Ylivoimainen pääosa jäsenmaista on sitä mieltä, että mahdolliset leikkaukset tulee tehdä hallinnosta.

Lopuksi maksualennuksia nettomaksajien hyvittämiseksi

EU:n rahoitusneuvottelujen loppusuoralla nettomaksajat ovat perinteisesti vaatineet alennuksia maksuosuuksiinsa. Niistä on ollut tarkoitus luopua, eikä Suomi ole niihin puheenjohtajuuskauden esityksessään varautunut.

Tuppurainen arvelee kuitenkin, että alennuksista tuskin päästään tälläkään kertaa kokonaan eroon.

– On mahdollista, että neuvottelujen loppuvaiheessa näihin päädytään. Sekin lisää tarvetta tinkiä komission ehdottamasta rahoituskehyksen tasosta, Tuppurainen sanoo.

Maksualennuksia ovat saaneet Iso-Britannian lisäksi Saksa, Ruotsi, Hollanti, Itävalta ja Tanska.