Vilho Lonnakko kirjoitti mielipiteessään (Lapin Kansa 17.12.) metsien hiilinielulaskelmien muutoksesta, ihmetellen mielestään "tahallista vääristelyä" hakkuiden ilmastovaikutuksista puhuttaessa.
WWF:n kannanotot perustuvat tuoreimpaan saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon, ja on erittäin positiivista, että tieteellinen ymmärrys Suomen metsänieluista tarkentuu. Valitettavasti uudetkaan tiedot eivät anna aihetta juhlaan.
Vaikka Suomen metsät ovat Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreiden laskemien perusteella pysyneet viime vuodet niukasti hiilinieluna, ei kokonaistilanteessa ole tapahtunut merkittävää muutosta. Suomessa metsien hiilinielun kehitystrendi on ollut jo viimeisen noin 15 vuoden ajan hyvin huolestuttava ja kestämättömän suuriksi paisuneet vuosittaiset hakkuumäärät ovat keskeinen syy nielukadon taustalla.
Uudet lähihistoriaa koskevat tiedot eivät muuta sitä tosiasiaa, että Suomella tulee olemaan huomattavia vaikeuksia saavuttaa paitsi EU-sitoumuksiemme, myös Suomen ilmastolain velvoitteiden mukainen nielutaso. Nykytilanteen ja vuoden 2035 tavoitetason välisen kuilun ylittämiseen tarvitaan hyvin vahvoja uusia toimia, ja vaikuttavin ratkaisu niin puiden kuin maaperän nielujen lisäämiseen olisi tutkijoiden mukaan hakkuiden maltillinen vähentäminen.
Ilmastokriisin eteneminen voi aiheuttaa epätoivon tunteita, kuten Lonnakko kirjoittaa. Siksi on pyrittävä kohti vaikuttavia, tieteeseen perustuvia ratkaisuja. Onneksi niitä on jo olemassa: Puun käyttöä lämmön tuotannossa pitää ripeästi korvata sähkökattiloilla ja lämmön kulutusta vähentää rakennusten paremmalla eristyksellä. Metsäteollisuudessa olisi syytä painottaa pitkäikäisempiä, korkeamman jalostusasteen tuotteita, jolloin vähemmästä puumäärästä voidaan saada enemmän tuottoa. Runsaasti päästöjä tuottavilla ojitetuilla turvemailla kasvavien metsien hoitoa tulisi puolestaan muuttaa perinpohjaisesti.
Uskon vahvasti siihen, että Suomessa riittää osaamista uudistaa metsätaloutta niin, että se mahdollistaa sekä ihmisten että metsäluonnon hyvinvoinnin.