Nadia Tereszkiewiczin piti näytellä päärooli Juho Kuosmasen ohjaamassa televisiosarjassa. Leila Slimanin menestysromaaniin Toisten maa perustuva ranskalainen sarja olisi kuvattu pitkälti Marokossa.
Kuvauksiin oli parisen kuukautta, kun sarjan tilannut suoratoistopalvelu Paramount+ päättikin, ettei sitä tehdä. Peruuntuneesta sarjasta ei ole Suomessa aiemmin uutisoitu.
– Harmittaa hirveästi, ja harmittaa, kun pyysin Juhon siihen, Tereszkiewicz kertoo etäyhteydellä kotoaan Pariisista.
– Se oli superhyvä projekti. Juho teki paljon töitä, ja yhtäkkiä he sanoivat, että ei tätä tehdäkään.
Tereszkiewicz olisi esittänyt 1940-luvulta alkavassa sukukronikassa ranskalais-marokkolaisen perheen äitiä. Hänelle usein tarjotaan epookkirooleja, näyttelijä kertoo. Kuulemma siksi, että hänen aksenttinsa on vanhahtava. Kuin hän olisi oppinut ranskan 1960-luvulla.
– Olen kuullut sen niin monelta, että se on varmaan totta.
Tereszkiewicz, nyt 27-vuotias suomalaisen äidin ja puolalaisen isän tytär, kasvoi Pariisissa kuitenkin 2000-luvulla. Suomessa hän vietti kesiä, puhui kotona äitinsä kanssa suomea ja katsoi Muumeja suomeksi.
– En puhu suomea hyvin, Tereszkiewicz väittää.
Tosiasiassa hän puhuu erittäin hyvää suomea.
– Mutta jos pitää elokuvaa tehdessä olla hyvin tunteellinen, ajattelen suomeksi. Kun roolihahmo rukoilee, olen rukoillut suomeksi, koska olen siinä hetkessä uskottava vain, jos puhun suomea.
Päärooli perhedraamassa
Tereszkiewiczista tuli Ranskassa tähti viime keväänä, kun Francois Ozonin komedia Rikos on minun nousi yli miljoonan katsojan hitiksi.
Viime vuonna saivat ensiesityksensä myös historiallinen draama Rosalie, jossa hän esittää parrakasta naista, ja 1970-luvun alun Madagascarille sijoittuva Punainen saari, joka saa nyt Suomen ensi-iltansa.
Kun ohjaaja-käsikirjoittaja Robin Campillo roolitti Punaista saarta, hän ajatteli Tereszkiewiczia sivuosaan.
– Kun roolia luettiin, Robin sanoi, että minulla on hänen äitinsä ääni ja näytän 1960-luvulle sopivalta.
Kävi niin, että Campillo valitsi Tereszkiewiczin elokuvan keskiöön. Punainen saari on omaelämäkerrallinen kertomus perheestä ja siirtomaa-ajattelusta.
Tereszkiewicz kertoo ohjaajan halunneen äidin roolissa piilevän ääneen lausumattomina aikakauden murrosvoimia. Kotirouva haluaa perheen toimivan, vaikka ymmärtää sen olevan rikki, ja samalla hän jo tietää jättävänsä miehensä, kunhan perhe palaa miehen armeijakomennuksen jälkeen Ranskaan.
– Elokuvassa on illuusio perheestä ja illuusio kolonialismista ja tuntu siitä, että kohta tämä kaikki loppuu.
Huippugaala odottaa
Videopuhelun alkaessa Tereszkiewicz on hermona. Liian monta asiaa tapahtuu samaan aikaan, näyttelijä kertoo ja harmittelee, että suostui esiintymään ensi perjantaina Cesar-gaalaan.
Cesarit ovat Ranskan Jussit. Kun tiedetään ranskalaisten erityissuhde elokuvataiteeseen, kyse ei ole pikku tapahtumasta. Tereszkiewiczia pyydettiin juontamaan pidempikin osuus.
– Kieltäydyin. En voi kertoa vitsejä, kun Christopher Nolan istuu eturivissä, hän sanoo ja nauraa.
Vuosi sitten Tereszkiewicz voitti tulokaspalkinnon, ja nyt on hänen vuoronsa jakaa se. Koska gaala alkaa tuolla palkinnolla, hän myös avaa lähetyksen.
Eikä stressi synny ainoastaan gaalavalmisteluista.
– Minulla on HBO:n sarjan pääroolin koekuvaukset samana päivänä kuin Cesarit. Tämä ala on niin outo. Kaikki soittavat samaan aikaan.
Rinnakkaistodellisuudessa Nadia Tereszkiewicz olisi näihin aikoihin Juho Kuosmasen ohjattavana, mutta seuraavaksi hän valmistautuu italialaisen westernin kuvauksiin.
– Näyttelen Calamity Janea, hän kertoo.
Rooli on italiankielinen. Tereszkiewicz osaa italiaa näkemyksensä mukaan yhtä hyvin kuin suomea.
– Eli en ihan kuulosta italialaiselta, joten pitää harjoitella paljon. Pitää myös ratsastaa ja kaikkea.
Alessio Rigo de Righin ja Matteo Zoppisin kirjoittama ja ohjaama omintakeinen lännentarinamuunnelma sijoittuu 1890-luvun Italiaan. Buffalo Billin roolissa nähdään Tereszkiewiczin mukaan “Italian paras näyttelijä”, jota ei ole vielä julkistettu.
Valmiina on jo The Islanders, jonka on ohjannut Ranskassa työskentelevä liettualaisohjaaja Alante Kavaite. Viime vuonna Cannesissa nähty Rosalie tulee Suomessa valkokankaille kesällä.
– Voisin tehdä elokuvia vain Pariisissa. Se olisi ihan mahdollista, Tereszkiewicz sanoo.
– Mutta en halua olla vain ranskalainen, vaan eurooppalainen elokuvantekijä. Haluan tehdä vaikka Italiassa ja Suomessa. Jos voin matkustaa, tutustua eri ohjaajiin ja tehdä eri kielillä, totta kai haluan sitä.
